Meidän pojat Ameriikassa

Otsikosta huolimatta juttu ei kerro Mike Monroeitten tai muidenkaan yrittäjien seikkailuista suuren musiikkiteollisuuden vieressä. Eikä edes Ville Valoista, vaan Yhdysvalloissa asuneista suoraan tai vanhempiensa kautta suomalaisista polveutuvista siirtolaisista, jotka ovat jättäneet jonkunnäköisen jälkensä populaarikulttuuriin. Oli se sitten musiikkia, kirjallisuutta tai muotia.

Paskaa elämää pakoon ja kultaa vuolemaanhan Amerikkoihin lähdettiin. Ainakin ensimmäiset siirtolaiset. Vaikka Vapauden maa yrittikin kaikin keinoin kitkeä pois siirtolaisten huonoista olosuhteistaan tuomia radikaaleja maailmankatsomuksia, ei siinä täysin onnistuttu.

Matti Valentine Huhta (s.1890), joka on Yhdysvalloissa tunnettu paremmin nimellä T-Bone Slim syntyi luonnollisesti Minnesotassa. Hän tuli tunnetuksi (ja on sitä joissakin piireissä edelleen) humoristina, runoilijana, lauluntekijänä, hobona, anarkistina ja ammattiyhdistysmiehenä. Hän toimitti myös työväenlehtiä ja kohtasi loppunsa hämärissä olosuhteissa 1942. Hänen laulunsa kokivat uuden tulemisen yhdysvaltain kansalaisoikeustaistelujen aikaan.

Jos T-Bone Slim oli tunnettu rapakon tuolla puolen, Hiski Salomaa (1891-1957) on taas sitä Suomessa. Varmasti jokainen syntyperäinen suomalainen on kuullut hänen Lännen lokarinsa. Kappale ja muu tuotanto on siis äänitetty New Yorkissa 20-30-lukujen taitteessa. Tuotantoa amerikassa oli monella muullakin suomeksi laulavalla artistilla, joten tuohon aikaan ulkomailla äänitettiin melkein enemmän suomeksi laulettua musiikkia, kuin Suomessa. Tai oikeastihan Hiski lauloi finglishiksi, minkä takia hänen kaikkia tekstejä ei voinutkaan ymmärtää, kuin amerikan tai kanadan suomalaiset. Salomaa oli vakaumuksellinen anarko-syndikalisti ja istui ensimmäisen maailmansodan aikana linnassa.

Emil Petaja (1915-2000) oli suomalaisten siirtolaisten poika, joka jätti oman jälken sci-fi kirjallisuuteen. Emil oli tuttu juuriensa kanssa ja käytti Kalevala-aiheita novelliensa ja kirjoitustensa pohjana. Mikään ykkösluokan kirjoittaja hän ei ollut, mutta pikkusuosittu ja mm. Clark Ashton Smithin kaltaisten kollegoiden ystävä. Ja tunsi H.P. Lovecraftit ja Robert Howardit.

Olisiko goottidominoita ilman Maila Nurmea (1922-2008)? Ehkä, mutta hänen panoksensa 50-luvun amerikan kauhistuttaja-ihastuttaja Vampirana on yleisesti tunnustettu. Eihän hänen uransa ikinä lähtenyt sen kummallisempaan nousuun, mutta oli hetken ajan pinnalla ja synnytti jäljittelijöiden aallon.

Yksi kaikkein tunnetuimpia suomalaisia kuvataiteilijoita maailmalla on varmasti Touko Laaksonen, eli Tom of Finland. Jos en ole väärin ymmärtänyt, hän ei ikinä varsinaisesti asunut Yhdysvalloissa itse, mutta hänen taiteensa vaikutus maan homokulttuuriin on .. suurin. Ja siitä taas versoi oma hetkellinen prätkähevi-(lue homo) muoti, jota ylläpitivät alan miehet. Tosin silloin vielä salaa.

Jorma Kaukosen (s.1940) isoäiti lähti Amerikkaan Kotkasta. Jorma itse oli legendaarisen Jefferson Airplanen soolokitaristi ja soittaa upeat liidit mm. biiseissä White Rabbit ja Somebody to Love. 70-luvun alussa bändi hajosi kahteen osaan; kokainistit perustivat Jefferson Starshipin, josta ei ole mitään hyvää sanottavaa. Heroinistit Hot Tunan, josta voi sanoa sentään muutaman hyvän sanan. Kaukonen johti tätä blues-rock trioa. Nykyisin mies on suhteellisen hyvässä kunnossa ja keikkailee harvakseltaan.

Kaukosen kanssa samoissa ympyröissä liikkui Dick Latvala. Tai ei ihan. Hawailla asunut Latvala innostui nauhojen vaihdosta ja muutti tämän homman perässä Yhdysvaltain mantereelle San Fransiscoon. Ja nämä nauhat olivat siis bootleggejä ja orkesteri Grateful Dead. Yhtye oli aina suopea keikkojensa äänittämiselle ja homma rupesi elämään omaa elämäänsä. Bändi palkkasi Latvalan makuineen valikoimaan bootleg-nauhoituksia, joista syntyi sarja Dick's Picks. Hän oli myös vakiokommentoija bändin webbisaitilla, kunnes kuoli äkillisesti sydäriin 1999.

Hivenen toista leiriä edusti suomalainen Lauri Törni, alias Larry Thorne. Toisen maailmansodan jälkeen hän jatkoi kommunismin vastaista taisteluaan Yhdysvaltojen armeijassa. Sille tielle viidakkoon hän jäikin, mutta elokuva Vihreät baretit perustuu hänen hahmoonsa. Ja ehkä moni muukin tarina vanhemmasta äijästä, joka aloittaa pohjalta läpäisten rankat erikoiskoulutukset nuorempiensa seassa. Kurssin priimuksena.

Ja löytyyhän noita muitakin; Pamela Anderson, Bonita Pietila (Simpsonit), Miriam Linna (alkuperäinen Crampsien rumpali) unohtamatta sarjakuvataiteilija Wally Woodia (Mad, Daredevil ja Marvel).