Rock-musiikin apumiehet saapuu kuudenteen osaansa. Kirjoitusten tarkoituksena on nostaa esille henkilöitä, jotka eivät muuten ole olleet parrasvaloissa. Vaikka ilman heidän panostaan moni artisti ja levytys kuulostaisi olennaisesti huonommalta. Tai ainakin erilaiselta.Tuottajat ovat musiikin historiassa toki saaneet kiitettävästi nimensä ja saundinsa kuuluviin. Itseasiassa populaarimusiikin alussa juuri he tekivät ne hommat ja ottivat usein vain jonkun kivan näköisen italiaanon sinkun kansikuvaksi. Tai no, tapahtuuhan tätä edelleenkin.
Klassinen tuottaja on yhdistelmä teknistä tietotaitoa, soittimien hallintaa ja yleisen fiiliksen luojaa. Tuottaja osaa poimia musiikista sen oleellisimman ja ohjata yhtyettä tarvittaessa oikeaan suuntaan. Ulkopuolisena tuottaja on myös hyvä tasapainottaja viiden kilpailevan rokkiprinsessan välissä ja pystyy huolehtimaan, etteivät henkilökemialliset ongelmat kuluta studioaikaa. Yleensä.
Saksalaisista tuottajista nousee kaksi nimeä yli muiden; Conny Plank ja Dieter Dierks. Kumpikin ansaitsisi oman kirjoituksensa, mutta valitsin Dierksin syystä, että hänen uransa on mielenkiintoisempi.
Conny Plank on toki tehnyt kiistatta vahvemman vaikutuksen länsimaiseen pop-musiikkiin; Kraftwerkista alkanut ja hänen kuolemaansa 80-luvun loppuun jatkunut tuottajaura oli looginen jatkumo, jolla luotiin pitkälti nykyaikaisen elektronisen popin äänimaailma. Plank tuotti pioneeritöidensä lisäksi useita tärkeitä englantilaisen syntikka-aallon yhtyeitä.
Dieter Dierks taas muistetaan Scorpionseista.
Mutta ei tässä kaikki.
Kölnin lähellä syntynyt Dierks opiskeli alunperin näyttelijäksi, mutta ajautui äänittäjäksi ja tuottajaksi. Kuinka ollakaan, hän oli puikoissa uuden saksalaisen musiikkiliikkeen syntyessä 60-luvun lopussa. Dierks ajatui legendaarisen 'Ohr'-levymerkin tuottajan Ralf-Ulrich Kaiserin oikeaksi kädeksi ja on vastuussa useista tärkeimmistä saksa-progen ja krautrockin klassikoista; Rufus Zuphall - Phallobst, Witthüser und Westrupp - Trips und Träume, Hölderlin - Hölderlins Traum, Tangerine Dream - Zeit, Ash Ra Tempel - Join Inn, Walter Wegmüller - Tarot, Sergius Golowin - Lord Krishna von Goloka, Cosmic Jokers, Popol Vuh jne. jne.
Edellämainituista levyistä suurinta osaa on käsitelty tässäkin blogissa. Jos yhtyeet ja levyt eivät kuitekaan ole tuttuja, niin yhdistävä tekijä on Ralf-Ulrich Kaiserin visio 'kosmisesta musiikista'. Kuulijan korvaan tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että levyt ovat löyhärakenteisiä, ambientin tai 'taivaallisen äänen' etsintää. Henkistä kehitystä. Usein elektronisten instrumenttien avulla. Unohtamatta haastavia ja provosoivia osuuksia. Folk-yhtyeitä lukuunottamatta yhtymäkohdat perinteiseen pop-musiikkiin ovat vähäisiä. Sukulaisuutta löytyy enemmänkin Stockhausenin teoksista ja Floydin varhaisemman progekauden tunnelman kehittelystä.
Vuonna 1975 kaikki muuttui, kun Dierksin vaimo esitteli tälle kaksi huonoa levyä tehneen krautrock/hardrock yhtyeen Scorpionsin. Tästä alkoi Dierksin ja yhtyeen tähän päivään jatkunut yhteistyö (jonka loppumisesta pääsemme nauttimaan parin vuoden kuluttua), joka tuotti alussa sellaisia klassikoita kuin 'In Trance' ja 'Virgin Killer'. Suunta oli ainakin kaupallisesti oikea, sillä levyt loivat perustan yhtyeen megasuosiolle. Lisäapua tietysti antoi kitaristi Uli Rothin soittotaito.
Scorppareiden hovituottajan hommien ohella hän ehti puikkoihin myös sellaisellekin saksahevin 'klassikolle', kuin Acceptin 'Balls to the Walls'. Unohtamatta amerikkalaisen Twisted Sistersin 'Come Out and Play':tä.
Dierksin nahanluonti usvaisimpien 70-luvun kuriositeettien parista napakan hevin saksalaismestariksi on hämmentävä. Unohtamatta sitä, että hänen studioonsa ovat halunneet äänittämään niin saksahevarit, kuin Tina Turner ja Michael Jacksonkin.
1974
1975
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti