Ensimmäisen levynsä jälkeen ruotsalainen Kebnekajse paisui kooltaan ja hylkäsi suorat proge-juurensa. Tai siirtyi fuusioon jatsin ja kansanmusiikin välillä.
Tämä ei ollut sinänsä mitään uutta. Ruotsin pojat tekivät samaa, mitä Englannissakin oli tehty 60-luvun lopulta lähtien (Fairport Convention, Steeleye Span jne.).
Kebnekajse II soi kuitenkin sellaisella vimmalla, että tukka hulmuaa. Viuluun perustuvaa svea-musaa ryyditetään kahdella kitaralla, kahdella bassolla, kahdella laulajalla ja rummuilla ja gongalla. Lavalla oli samaan aikaan yhdeksän eri jannua, mukaan lukien musta perkussionisti. Kiemurtelevat kitaramelodiat tuovat välillä mieleen oudosti Grateful Deadin 'Dark Star'in. Lopuksi yleensä palataan siihen traditionaaliseen kansanlauluun.
En ole hirveän suuri CD:eitten bonusbiisien ystävä, mutta Mikkelissä Suomessa nauhoitettu live-kappale on kuulemisen arvoinen ja dokumentoi hienosti Kebnekajsen korkeimmalla huipulla.
Review: Mike Oldfield – Platinum (1979)
3 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti