Ensitahtien jälkeen vaimon kommentti;"Tää kuulostaa Popedalta". Tarkka korva, koska tamperelaisen Pyhät nuket orkesterin kakkoslevyn tuotannosta vastasi Costello Jones. Tähän yhtäläisyydet onneksi loppuvatkin.
Pyhille nukeille on naureskeltu niin pitkään, kuin muistan orkesterista kuulleeni. Syitä on varmaan monia; laulusolisti Vivian Bardot oli jonkinlainen köyhän miehen Mike Monroe, joka joutui esim. homojen raiskaamaksi Tukholmassa. Traagista. Toinen syy oli varmasti yhtyeen alkuperäiset juuret suomen hardcore-skenessä. Alkuaikoina suurin osa miehistöstä oli Riistetyt-yhtyeestä. Aikalaiskommentti tiesi kertoa, että eräälläkin 80-luvun alun festarilla Pyhät nuket olivat ensin päälavalla, jonka jälkeen jätkät juoksivat pikkulavalle soittamaan Riistetyissä. Kovan ytimen piirit eivät tunnetusti ole olleet mitään maailman suvaitsevaisempia, joten meikit ja huivit naamaan vetäneet punkkarit on ollut helppo julistaa kirkonkiroukseen ja sell-outeiksi.
Tämä on sääli, koska minun mielestäni Pyhät nuket eivät ole saaneet ansaitsemaansa arvostusta suomalaisessa jälkipunkissa. Nopea mielleyhtymä musiikin pateettisesta uhosta ja maailmantuskasta tuo mieleen varhaisen Yö-yhtyeen, mutta Nuket seisoivat kuitenkin rehellisesti punkin kivijalan päällä. Välillä levyllä on aikuisten oikeasti aika helvetin kova meno. Nukkejen pelastus oli myös hajoaminen. Jäi kaunis ruumis, eikä laulavaa taksikuskia.
Review: Mike Oldfield – Platinum (1979)
2 tuntia sitten
1 kommentti:
Pyhät nuket oli kyllä mainio orkesteri, itsestäni se kuulostaa aina ilmiselvältä Dingon ja Mustan Paraatin välimuodolta.
Varsinkin Syntynyt elään on hieno hittibiisi ja Enkelit sulkivat silmänsä on muutenkin se parempi niistä kahdesta täyspitkästä
Sitten kun osa bändin jäsenistä jatkoi pelkällä Nuket-nimellä, ei enää mitään hyvää oikein syntynytkään.
Lähetä kommentti