Wigwamin kakkoslevyllä bändissä oli alkanut tapahtua. Mats Huldén oli jo lähtenyt bändistä ja hänen korvaajakseen tuli Pekka Pohjola.Yhteensattumien kautta kalifornialainen pitkän linjan legendaarinen svengali Kim Fowley (miehestä voisi jossain välissä kirjoittaa oman juttunsa) oli kuullut yhtyeen ensilevyä ja oli varma, että nyt oli löytynyt pohjoismainen Beatles. Mies ilmestyi, kuin ilmestyikin Suomeen ja alkoi tuottaa bändiä. Hänellä oli omat näkemyksensä yhtyeestä vaatetusta myöten, jolloin kitaristi ja tuohon aikaan vannoutunut ug-mies Nikke Nikamo sai tarpeekseen ja lähti vetämään. Levyllä kitaraa soittaa Jukka Tolonen - järjestely, joka jatkui monta vuotta levyillä ja keikoilla.
Fowleyn vision mukaan Wigwam oli siis edistyksellistä poppia soittava orkesteri, joten Pembroken laulut saivat levyllä eniten tilaa. Mitään varsinaista progeteosta levyllä ei muutenkaan ole. Tosin hämmentävänä yksityiskohtana kolmosbiisi on kaivettu sähköisen musiikin pioneerin Erkki Kurenniemeltä. 'The Dance of the Anthropoids' on vähän päältä minuutin pituinen lyhennelmä teoksesta 'Andropoidien tanssi'. On ihme, ettei tuota analogista hetkeä ole samplatty mihinkään ainakaan minun tuntemaani juttuun. Tarinan mukaan osa Wigwam-miehistöstä olisi ollut tekemässä miehen kanssa kokonaista lp-levyä.
Kyllä levyllä on muutama Gustafssoninkin biisi, muttei mitään pariin seuraavaan levyyn verrattavaa monsteria. Sanon itseni toistamisen uhallakin, että Jim Pembroken sävelkynä ei kalvennut aikalais-brittien vastaavista. JOS hommat olisivat menneet toisin, Wigwam olisi kulttisuosion sijasta nauttinut myöhemmin ulkomailla hivenen suurempaa.. kulttisuosiota.
Kitarasoundit ovat levyllä käsittämätöntä näkkäriä (Finnvoxilla huono päivä), mikä vähän syö fiilistä, mutta onneksi levyn biisimateriaali kantaa. Proge-wigwamin diggaajat eivät Tombstonea luonnollisesti sijoita kärkipäähän. Silti hieno levy.
Levyn ilmestyttyä Fowleyn kiinnostus bändiä kohtaan lopahti, mutta se julkaistiin kuitenkin myös Yhdysvalloissa. Tosin Hard'n Hornyn ja Blues-Sectionin biiseillä höystettynä tupla-vinyylinä. Vesa-Matti Loiri esitti suomenkielisen version 'Syyslaulu' levyn nimibiisistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti