"Hier in finland vii hääv tis hevi metal almost auor sekont relitsön".
Juupa juu. Suomalaisen mainstream-metallin totaalisen paskuuden huomaa, kun vertaa sitä esimerkiksi siihen, mitä Ruotsissa julkaistiin jo parikymmentä vuotta sitten. Suomalainen hevihän on pääpiirteissään Yö:tä laulettuna englanniksi. Mielenkiintoisimmat poikkeukset löytyvät alan pioneereistä (ei, 80-luvun Tarot on edelleen paskaa, vaikka Marco onkin saanut sukseeta Nightwishissa) ja marginaalista.
Genre-puristi ei tietenkään kelpuuta Entombedin Wolverine Bluesia metallilevyksi, vaan sehän on bändin lanseeraamaa Death'n Rollia. Yksi lysti, ruotsin pojat latasivat death-metallin ja Kiss-Motöhead tyylisen hard-rockin sellaiseksi paketiksi, että maaottelu on edelleen naapurille 2-0.
Review: Mike Oldfield – Platinum (1979)
8 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti