Brian Eno ja Robert Fripp olivat tehneet 'No Pussyfooting'in jo 1973, joten kitaran ja suhinan yhdistelmälevy ei ollut uutta edes vuonna 1979. Molemmissa levyissä oli vielä yksi biisi puolellansa. Ja molemmat luetaan nykyisin ambientina tunnetun musiikkityylin pioneerilevyihin.
Steve Hillage ja hänen syntetisaattoreita soittava puolisonsa Miquette Giraudy olivat alunperin legendaarisen englantilais-ranskalaisen Gong-yhtyeen ydinjäseniä. Tuo orkesteri yhdisti kummankin maan hämyjä ja julkaisi mm. legendaarisen 'Radio Gnome'-trilogian.
Hillage ja Giraudy jättivät Gongin vuonna 1975 Hillagen siirtyessä soolouralle. Giraudy oli siis vastuussa Gongin lisäksi miehensä soololevyjen syntetisaattoreista. Eli 70-luvun yksi innovatiivisimmista syntikkapioneereistä oli nainen.
Homman juoni meni seuraavasti: taustalla pulputtavan avaruussyntetisaattorin päälle maalaillaan kitaralla. Hillagen tyyliin kuului/kuuluu maukas volume-pedaalin ja delayn käyttö saaden kitaran ujeltamaan eteerisesti. Homman voisi tiivistää niin, että Steve Hillage kuulostaa siltä, miltä Mike Oldfield olisi VOINUT kuulostaa parhaimmillaan.
1990-luvulla The Orb soitti chill-out dj-seteissään Rainbow Dome Musicia, josta sana kulkeutui Hillagelle. Hän puolisoineen soittikin Orbin klassikkolevyllä 'The Orb's Adventures Beyond the Ultraworld'. Ehdottomasti suositeltava levy ihmisille, jotka pitävät musiikista missä ei tapahdu mitään.
Review: Mike Oldfield – Platinum (1979)
5 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti