Jos Popol Vuh oli Werner Hertzogin luottoyhtye hänen elokuviensa soundtrackeilla, Goblin oli vastaava taas Dario Argentolle.Alunperin eri nimellä aloittaneen progehtavan orkesterin tilaisuus koitti, kun jo valmiiksi sävelletyn elokuvan 'Profondo Rosso' soundtrack äänitettiin uusiksi. Goblin käsitteli nimiraidan sellaiseksi klassikoksi, joka muistetaan vieläkin. Argenton lisäksi bändi soitti mm. Romeron zombie-klassikko 'Dawn of the Dead' elokuvan musiikkiraidan. Mutta Suspirian nimibiisihän on se_juttu.
Kokoelma kattaa yhtyeen musiikkia seitsemänkymmentäluvun puolesta välistä kahdeksankymmentäluvun loppuun. Tyyli ei vaihdu levyllä missään vaiheessa, mutta on sanottava että alkupään uhkaava henki jotenkin vähenee kasarituotannossa.
Goblinia on aika vaikea sijoittaa oikein mihinkään yksittäiseen genreen. Se sisältää paljon progen elementtejä ja on italotyyliin sinfonista, mutta samaan aikaan aika napakkaa. Myös folk-mausteita on aika paljon ja tietysti vähän väliä funkkia. Etenkin alkuaikojen biiseissä on jotain kieroutuneen marionetin mieleen tuovaa leikkisää.. murhanuhkaa. No, bloginpitäjää saattaa sekoittaa biisien säestämien slasher-elokuvien ja musiikin yhteensulautuminen mielessä.
Oman lisänsä musiikkiin tuo näppärästi käytetyt inhottavat pulputukset, joita loihdittiin Moogeista.
Goblin oli todella suosittu Italiassa, mutta kärsi kroonisesti miehistönvaihdoksista. Ne söivät lopulta bändin jännitteen.
2 kommenttia:
Suosittelen tarkastamaan Goblinin Roller- albumin. Bändin ehdottomasti paras levy ja ehjin kokonaisuus. Ehkä voisit kirjoittaa siitä jutun?
Blogiasi on erittäin mielenkiintoista seurata!
Kiitokset!
Rollerin olen tainnut jossain vaiheessa kuunnella.
Goblin on jotenkin sellainen bändi, minkä kuuntelu on kausittaista. Nyt just sen kanssa vähän hiljaisempaa.
Lähetä kommentti