1978 Kiss oli suuruutensa huipulla, tai jo matkalla sieltä alas. Mikä lie ollut syynä Kiss-nimikkeen alla julkaistuille sooloalbumeille? Rahanhimon lisäksi kenties se, että yhteistyö jäsenten välillä ei ollut enään mutkatonta? Levyillä soittavat bändikaverien sijasta yhtyeen jäsenten yhteistyökumppanit.Peter Crissille nousi 'Bethin' myötä ns. kusi päähän niin, että lorina kuului ja se jatkui miehen omalla käsittämättömän haahuilevalla soololevyllä. Eipä Paholaisenkaan soololevy mikään klassikko ole. Paul Stanleyn soolo oli.. no Paul Stanleyn soolo, mutta porukan yllättäjä oli Space Ace.
'New York Groove'-hitinkin poikinut Frehleyn soolo oli nelikon ehdottomasti menestynein levy, mikä vain lisäsi bändin sisäistä skismaa. Näin yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin arvioituna levy on mukiin menevää hard-rockia. Tai itseasiassa aika hyvää sellaista. Hittibiisin lisäksi levyn loppu täräyttää juuri niinkuin pitää. 'Wiped-Out' on unohdettu korkeoktaaninen hard-rock-klassikko ja levyn päättää taiteellinen 'Fractured Mirror', missä Ace pääsee kasaamaan päällekkäin kymmeniä kitaroita. Ace oli se hahmo, joka sai kulta-ajan Kissin kuulostamaan hyvältä.
Tälle tasolle Ace ei kuitenkaan ole koskaan palannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti