Hawkwind - Levitation 1980

Hawkwindin katalogi on sen verran suuri, että jopa jonkinlaisena fanina en ole tutustunut bändin 80-luvun loppuun ja siitä eteenpäin. Huhujen mukaan levyt ovat kuitenkin sitä samaa - monen kymmenen vuoden kokemuksella.

Jälkiviisaasti on asetettu linjoja, joissa Hawkwind luetaan harvoiksi bändeiksi, jotka yhdistivät hippi ja punk-yleisöt. Toinen bändi oli myös Ladbroke-kuvioista tuttu Pink Fairies. Fairiesin 'Do It' single on kieltämättä aika punk vuodelle 1971 ja olihan Motörheadin alkuperäinen kokoonpano juuri Hawkwind -ja Fairies juurille kasattu.

Joka tapauksessa bändille, joka oli vetänyt aikaisemmin Wembleyn täyteen ja ollut Glastonburyn pääesiintyjä, näkyi punk ja uusi-aalto keikkapaikkojen lipun myynnissä. Vuonna 1980 Hawkwind ei ollut hipstereiden suosiossa. Lemmy oli potkittu bändistä muutama vuosi aiemmin, Lady Stacia oli lopettanut ja svengali Nik Turnerkin oli saanut kenkää.

Korvaajaksi otettiin Gong-yhtyeessä syntetisaattoreita soittanut Tim Blake JA Cream-yhtyeessä heavyn peruskivet muurannut rumpali Ginger Baker (Baker soitti myöhemmin myös Johnny Lydonin PIL:ssä).

Tutkimustyötä oli myös tehty entisen basistin bändin suosiosta - Levitation on levy, joka yhdistää junnaavan riffittelyn, syntikkasuhinan ja NWOBHM:n nopean metallin. Syntikoita ja Scorpionsia? Jotain sinne päin.
Kitaraan palasi kymmenen vuoden tauon jälkeen Huw Lloyd-Langton, joka oli soittamassa bändin ensimmäisellä levyllä, mutta erosi pian sen jälkeen. Langton oli ketteräsorminen kitaristi, joka pystyi nakittamaan ajanmukaisesti, kuulostaen kuitenkin samaan aikaan Hawkwindille ominaisesti ..degeneroituneelta. Tällä toisella kertaa aikaisemmin yhtyeestä sen huumeiden käytön politiikan vuoksi eronnut Langton viihtyi melkein kymmenen vuotta. Soittaen myös myöhemmin, mutta joutui lopettamaan sairastuttuaan legioonalaistautiin.

Levyä ei aikanaankaan suuresti inhottu, mutta pitkällä aikavälillä se on puleeratusta toteutuksestaan huolimatta noussut yhdeksi Hawkwind-klassikoista.

Levitation asettaa taas kysymyksen yhtyeitten levyjen aikaan sidonnaisuudesta. Miksi 'Doremi Fasol Latido' on parempi levy, kuin tämä? Tuoko yhtyeen kuumuus tekohetkellä musaan lisäarvoa vai onko Levitationin täysin saman tasoinen sisältö vain entisen toistoa? No, kolmekymmentä vuotta myöhemmin tällä on vielä vähemmän merkitystä.