Näin jälkikäteen ajateltuna on yllättävää, että veljesten Ron ja Russell Maelin Sparks oli the Doorsin aikainen bändi. Yhtye nimittäin perustettiin jo 60-luvun lopulla Los Angelesissa ja ne pyörivät samoilla rock-klubeilla. Homma ei kuitenkaan lähtenyt vetämään ja anglofiileiksi tunnustautuneet veljekset relokalisoituivat Englantiin. Myös myöhemmän suosionsa he ovat saavuttaneet juuri Englannissa ja Euroopassa.Yhtye julkaisi Virginille liudan kehuttuja kitara, rummut ja basso kokoonpanon glam-pop levyjä, mutta pikkusuosion lisäksi homma ei lähtenyt musiikin pompöösiä ilmettä vastaavaan lentoon.
Vuonna 1979 Giorgio Moroderin kanssa tehty 'No. 1 in Heaven' edustaa sellaista Sparksia, jonka minä tunnen. Falsettiin hyppäävät laulut ja kunnianhimoiset diskorytmit ovat sitä minulle tuttua juttua. Levyltä irrotettiin pari hittisingleä, jotka ovat hivenen erilaisia, kuin nämä lp-versiot. Kitaroita ja muita perinteisiä rokkijuttuja ei enää tällä levyllä ole, vaan se on synteettistä diskoa hyvillä sävellyksillä. Eikä kuulosta vanhentuneelta.
2 kommenttia:
Maelit on jumalia. Russelilla oli ainakin kaksi vuotta sitten suomalainen tyttöystävä. Siksi tulivat maailman kaikista paikoista Tavastialle heti perään heitettyään Lontoossa jokaisen älpeensä livenä perättäisinä iltoina. Siellä ei yhtään biisiä kahdeksankymmentäluvulta, jolloin pitkäaikaisin bändikokoonpano. Tämä soi Tavastialla ja 90-luvun eurocomebackviisu, muuten Island-kulta-ajan biisejä. Mahtava loppuunmyyty keikka. Ekan jenkkikokoonpanon rytmiryhmä (myös Iggy Pop, Tin Machine) haki mut pari vuotta sitten myspace-kaveriksi nähtyään sivulle laittamani dj-biisilistan :)
Pari vuotta sitten oma tutustuminen Sparksiin oli vielä kesken. Muistan kyllä lehtien hehkutuksen ja Michael Monroehan taitaa olla todella kova Sparks-fani. Tarkemmin ajatellen ei lainkaan ihme.
Lähetä kommentti