Oikeaa soundtrack-levyä jouduttiin odottamaan yli kymmenen vuotta. Kaupan hyllystä sai vain elokuvan julkaisuvuonna 1982 tehtyä karmeaa studiobändiversiota. Tämän lisäksi levystä liikkui bootleggejä.Tilausta siis oli, kun Ridley Scottin mestariteos lähti uudelleen elokuvateattereihin. Siis ohjaajan OMA versio.
Olen siitä onnellisessa asemassa, että pääsin nuorena poikana katsomaan elokuvaa ensimmäistä kertaa juuri valkokankaalta. Ja tämä oli jopa Kotkassa. Helsingissähän katsojia hemmotellaan Orionissa tämän tästä, jos vain jaksaa raahata laiskaperseensä sinne.
Siihen aikaan kuitenkin filmin katselu himassa tarkoitti lähinnä suttuista vhs:ää paskatelkusta vanhempien horistessa vieressä.
Leijuauto lipuu LA:n taivaalla, jalostamot syöksevät likaista tulta ja Vangeliksen surumielisesti pudottelemat syntikat soivat samaan aikaan taustalla.. Kokemus.
Levy toimii hyvin kotistereoistakin, mutta megalomaanisen kaupungin ja kyberpunkin(!) ollessa poissa näkökentästä tietysti jotain puuttuu.
Tunnari ja elokuvan loppubiisi iskevät edelleenkin kerta toisensa jälkeen. Vanha bändikaveri Aphrodite's Childin ajoilta, eli laulava elostelija Demis Roussos vetää muutamassa biisissä komeasti falsetissa. Komea syntikkalevy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti