Levyhylly on paikka, missä voidaan hypätä Hawkwindistä sujuvasti ruotsinlaivan lavalle.
Perussuomalaisen ruotsinristeilyn yllätys oli ilmoitustaululla ollut mainos Paula Koivuniemen keikasta. Itse en ole aiemmin hirveästi lämmennyt 'Aikuinen nainen' hauskuudesta tai artistin nauttimasta suosiosta rock/hipster-väen keskuudessa. Se on tuonut mieleen hivenen taannoisen sympaattisen, mutta elitistisen Leevi & the Leavings muodin. Edellä sanomallani ei ole mitään tekemistä artistien musiikin kanssa, mikä on aina ollut maan eturivin kamaa - omassa tyylissään.
Keskiyön aikaan laivan yökerhoon oli saapunut perinteinen joukko risteilyvieraita. Paikalla olivat tietenkin mustalaiset lapsineen, jonkun firman pukumiehet ja jakkupuvut toisiaan ahnehtivine kännisine katseineen. Eläkeläiset helmikoruineen ja korvenkylästä saapunut mies slipoverin ja kyljyksellä kammatun etutukan kanssa. Ja moni muu. Ennen illan pääesiintyjän keikkaa lavalla oli joku geneerinen 80's laulattajayhtye, jonka laulaminen tai poistuminen ei herättänyt sen enempää tunteita.
Verjojen liukuessa lavan edestä Paula Koivuniemenkarisma täytti tilan samantien. Myös artistin esittämä kappalemateriaali tähän päivään saakka kestää päivänvalon.
Tänäkin vuonna rock-festareita kiertävä artisti bändeineen on harjoitellut setin sellaiseen tiukkuuteen, ettei edes 'Tummat silmät ruskea tukka' kuulostanut yhtään väsyneeltä, toisin kuin ilmestymisvuonnaan.
Koivuniemi on siitä harvinainen iskelmäartisti, että hän on tavallaan uudistunut koko ajan (tai ainakin saanut myös uusia hittejä..), eikä ole jäänyt makaamaan vanhojen menestysten päälle.
Koivuniemen taustabändi ansaitsee myös maininnan, ovathan sen soittajat maan huippuammattilaisia. Rumpali Anssi Nykänen ja bassossa suomen 20. eniten äänittänyt muusikko, eli basisti Harri Rantanen ovat rytmiryhmänä miltei kaikkien menestyneimpien suomi-artistien takana.
Oma erikoisuus keikalla oli Paulan 'bändäritytöt', jotka seuraavat artistia kaikille keikoille, joille pääsevät. Aika kova saavutus kuusikymppiseltä mimmiltä. Onko tässä nyt sitten joku 'Suomen Tina Turner'?
Review: Mike Oldfield – Platinum (1979)
8 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti