Minulla ei ollut Olavi Uusivirrasta muuta tietoa, kuin hivenen varautunut mielikuva. Tietääkseni tämä söpöliini on tehnyt muutaman iskelmällisen rokkilevyn Ville Leinon tyyliin ja esiintynyt monessa elokuvassa. Siksi olikin hauskaa, että levyn sisältö pääsee pitkästä aikaa yllättämään.En syytä Uusivirtaa plagioinnista, vaikka levyä kuunnellessa monesti tulee mieleen outo tuttuuden tunne. Preeria-levy soi pääosin 80-lukua kunnioittavien kitaroiden ja syntikoiden säestämänä. Siis kansalliseen Dingo/Yö-henkeen, mutta myös sieltä 'oikeasta' uusromantiikasta lainaten. Myös tekstit pursuavat samanlaista paatosta, MUTTA aina kun alkaa vähän tympimään, niin heitetäänkin jotain yllättävää. Porin lisäksi kaivetaan siis Alangon ja Röyhkän jälkeensä jättämiä papereita.
Preeria on ajatusleikki siitä, että joku suomen sifonkibändeistä olisi tehnyt aidosti kestävän levyn vuonna 1985.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti