Kotoinen Stalin ponnisti Mäntyharjulta ja julkaisi käsittääkseni vain tämän seiskatuumaisen. Saman orkesterin miehistöä löytyi sitten hivenen tunnetummasta, mutta toki kakkosdivarin hardcore-yhtye Nukketeatterista.
Asianharrastajat jaksavat usein hehkuttaa tätä välivaihetta, missä seiskaseiskapunk oli niin sanotusti kuollut tai muuttunut Policeiksi, mutta hardcore ei ollut vielä syntynyt. Tähän väliin putosivat muun muassa hälsingin Lama ja Nolla nolla nolla. Maakunnissakin vielä kajahti, sillä minun korviini Rattuksen ensimmäinen 'Rattus on rautaa' kuulostaa aika paljon samanlaiselta, kuin tämä Stalinin punkki. Hivenen myöhässä ja eksyksissä, mutta tosissaan.
Englanninkielisestä kirjoitusasustaan huolimatta suomenkielinen Chaos EP dokumentoi hienosti hetkensä. Äänenmurroksen myllerryksissä rääytyt kappaleet seilaavat kovan punkin ja Ratsian romantiikan välissä. Loppu silataan tahattoman suttuisella tuotannolla. Seiskan uudelleenjulkaisi Svart.
4 kommenttia:
Rattus on rautaa on Rattuksen kolmas julkaisu. Muuten hyvä ja asiallinen kirjoitus. Hienoa, että tämäkin levy vihdoin on saatavilla järkevään hintaan.
Olet varmasti oikeassa.
Rattus on rautaa oli eka Pokolle levytetty EP. Ei kannattane tutustua niihin tätä edeltäneisiin julkaisuihin?
Jep, aikalaisena, vaikkakin hyvin nuorena, ja varsinkin myöhemmin olen aina jaotellut Suomi-punkin jotensakin näin: 77-punk (oikeastaan 78), toinen aalto, johon kuuluivat Lama, Rattus, Kohu-63, Nolla nolla nolla ja Stalin, jotka eivät olleet vielä hc:tä. Stalinin ep:ssä on jo selvät hc-vaikutukset, vaikka julkaisikin jo 1980; soitto ja laulutyyli + soundit paljolti hctä, mutta sieltä löytyy kuitenkin hclle epätyypillisiä musiikillisia ratkaisuja.
Nolla nolla nolla oli myös täysin uniikki tuon ajan bändeistä. Itselle kolisi kaikki. Sitten oli tietysti tämä uusi- aalto, jossa on punkvaikutteita; esim Se, EppuNormaali kolmannella levyllään,ehkä jo Maxinumilla? Jne.
Piti muuten aina ostaa Rattuksen Fucking disco ep, mutta se vaan jäi. Sen sijaan ostin kyllä Rattus on rautaa, kun ilmestyi. Nimibiisi on ihan hämmentävä lastenlaulutyyppinen täysjunttipopbiisi. Onneksi muu levy on suht ok. Suosikkini on John Lennon - mikäs sen oikea nimi nyt onkaan...
Lähetä kommentti