Echo & the Bunnymen - Crocodiles 1980

Vuonna 1980 moni 60-luvun sankari oli ollut (fyysisestikin) haudassa jo kymmenen vuotta. Mm. Jim Morrison.

Liverpoolin jälkipunk-aallosta ilmestyi Echo & Bunnymen. Bändi toi Liskokuninkaan äänen takaisin - kuulostaen kuitenkin vuodelta 1980.

Ashra - New Age of Earth 1976

Aluksi Klaus Schultze hyppäsi pois kyydistä, myöhemmin basisti Hartmut Enke ja lopuksi tyttöystävä Rosi. Manuel Göttsching pudotti bändin nimestä 'Tempel' sanan pois. Soololevy, joka kuulostaa kaiulla, kitaralla ja koskettimilla soitetulta esi-houselta. Levyn nimestä huolimatta Göttsching irtisanotuu tänäkin päivänä pois new-age-liikkeestä.

W.A.S.P - Animal F**k Like a Beast 1984

Rättö & Lehtisalo - Kopernikus hortoilee näkinkengässä 2003

Porin taiteilijoiden yhteisprojekti. Kyllähän nämä miehet Circlessäkin samaan aikaan soittavat ja kuuluvat, mutta tämä on duo-levy.

'Valonnopeus' oli ensikuulemasta asti yksi hypnoottisimpia suomalaisia pop-kappaleita (jos varsinaisista kappaleista levyn junnaavien riffien yhteydessä voi puhua). Myöhemmätkin yhteislevyt ovat ajoittain oikein hyviä (etenkin viimeisin), mutta tätä jumittelua kuuntelee mieluiten.

(Tosin saatuani La Düsseldorfin ekan levyn käsiini, voisin osoittaa poikein hieman lainanneen saundeja myöten tota hommaa.. No, vanhan sanonnan mukaan 'Hyvää saa aina kopioida'.)

Samankaltaisesta taantuneesta teollisuuskaupungista poismuuttaneena täytyy myöntää olevani vähän kateellinen siitä, kuinka hyvän tekemisen meiningin jannut ovat tuolla järjestäneet.

Mort Garson - Plantasia 1976

Hassu levy.
Mort Garson oli näköjään elektronisen musiikin pioneereja, joka vuonna 1976 teki tämän kukille tarkoitetun satumaisen levyn. Soitti Moog-syntetisaattoria. Kaunista. Ja saksalaiskollegoista poiketen kepeää ja melodista. Kyllä tätä kuunnellessa varmasti jaksaa kasvaa.

Fripp & Eno - (No Pussyfooting) 1973

Brian Eno taitaa olla artisti, joka on saanut eniten kirjoitusmerkkejä tässä blogissa. No, se on varmasti jonkinlainen käänteinen laadun tae projektien tasosta?

Fripp oli näihin aikoihin King Crimsonin kitaristi ja Eno juuri julkaisemassa ekaa soololevyänsä (sekä levyn julkaisua ennen saanut monoa Roxy Musicista).

Lätty sai erittäin negatiivisen vastaanoton levy-yhtiöltä, faneilta ja kanssamuusikoilta. Tänä päivänä se on kulttisuosittu ja ensimmäisiksi ambient-äänityksiksi luettu levy.
Se äänitettiin kolmessa päivässä kahden vuoden aikavälillä. Kama pistettiin kahdelle nauhurille, joita soitettiin hivenen epäsynkassa ja Fripp maalailee tyylinsä mukaisesti kitaralla päälle. Kaksi parinkymmenen minuutin biisiä suhinaa. Joillekin ei tälläinen epämusiikki tipu, mutta tyylisuunnan ystäville pakko-ostos.

Cries From The Midnight Circus: Ladbroke Grove 1967-78 (kokoelma 2007)

Ladbroke Grove oli huonomaineinen paikka jo 50-luvun lopussa, jolloin viktoriaanisten kaupunkitalojen edustoilla tapeltiin rotumellakoita. Oikea paikka Lontoon vastakulttuurille asettua? Melkoinen kirjo brittibändejä jazzprogesta metalliin piti aluetta henkisenä ja fyysisenä kotinaan. Kokoelma listaa komean kasan artisteja (tosin muutama skenen tärkeä hahmo, kuten Steve Peregrin Took puuttuu). Hawkwindistä Quintesessenceen, Deviantseista Skin Alleyn jazzprogeen.

Disc 1

1.: Defecting Grey - Pretty Things

2.: Midsummer Night's Dream - Gopal, Sam

3.: I'm Coming Home - Deviants

4.: Revolution - Tomorrow

5.: Children Of The Sun - Misunderstood

6.: House With Out Windows - Mighty Baby

7.: Notting Hill Gate - Quintessence

8.: Thousand Words In A Cardboard Box - Twink

9.: Death Warmed Up (demo) - High Tide

10.: Man In The Moon - Village

11.: Billy The Monster - Deviants

12.: Bad Words Evil People - Skin Alley

13.: China - Cochise

14.: Mona - Farren, Mick

15.: Hurry On Sundown - Hawkwind

16.: Time Machine - Stray

Disc 2

1.: Saying For Today - Action

2.: So Embarrassed - Junior's Eyes

3.: Do It - Pink Fairies

4.: Evening Over Rooftops - Broughton, Edgar Band

5.: Bath Sister - Jody Grind

6.: Giants - Quintessence

7.: Long Ago Far Away - Bardens, Pete

8.: Cries From The Midnight Circus - Pretty Things

9.: No Time - Brown, Arthur & Kingdom Come

10.: Lord Of Light - Hawkwind

11.: Police Car - Wallis, Larry

12.: Ejection - Captain Lockhead

13.: Dodgem Dude - Moorcock, Michael & Deep Fix

14.: Louie Louie - Motorhead

15.: Autumn Song - Steamhammer

16.: Gone In The Morning - Quivers

Stephen Stills - Manassas 1972

Manassas oli Stillsin bändi, jonka nimekkäin henchman oli Chris Hillman (ex-Byrds yms.). Tupla-albumin musaa nimitettäisiin tänä päivänä muodikkaasti (vai onko se jo mennyt muodista?) americanaksi. 70-luvun alun levy myyttisillä 70-luvun alun saundeilla.

Kari Peitsamo ja Ankkuli - Vedestä nousee kasvi 1978

Suomi-punk oli tuohon aikaan varmasti kova juttu. Jonnekin aivan muualle, hämärän rajamaille sijoittui nokialainen Kari Peitsamo. Aseinaan tajunnanvirtaavat sanoitukset ja akustinen kitara. Ankkuli soittaa vain neljällä biisillä. Levyltä ei huonoa biisiä löydy. Tommi Liimatta vieraili täällä.

David Bowie - Diamond Dogs 1974

Bowien glam-kauden viimeinen levy antaa osviittaa tulevasta esim. biisin 1984 kylmässä diskossa. Alunperin George Orwellin kirjaan '1984' suunniteltu teema-albumi muuttui perikunnan kieltäessä luvan nihilistiseksi rock-tulevaisuusvisioksi. Aiemmin tärkeä aisapari Mick Ronson tiputettiin kyydistä ja Bowie soittaa levyn kitarat itse. Se antaa biiseille amatöörimäisen rouhean fiiliksen. Nimibiisi on tylsä, eikä levyn alkupää oikein muutenkaan iske, mutta loppua kohti meno paranee oikein jännäksi. Jos levyä voi kuvailla kuin kirjaa.