tiistai 28. kesäkuuta 2016

Billy Bragg - Workers Playtime 1988

Englanti on taas framilla sen otettua kansalaistensa tiedon, tai tietämättömyyden takia uuden askeleen suuntaan, jossa sille ei ole pienen eliitin lisäksi hirveästi saatavia. Samaa sinnikästä kyntämistä maassa tehtiin kymmenen vuoden ajan 70-luvun lopusta 90-luvun alkuun oikeistohallitusten ajaessa ay-liikettä ja yleisturvaa alas. Samalla pesuveden mukana lorahti myös maan teollisuus viemäriin ja kulta on tuosta ajasta lähtien taottu lähinnä Cityn pankkiirien ja ravintolatippien muodossa. Syyllinen on kuitenkin maan keltaisen lehdistön toimesta osattu etsiä jostain muualta. Seuraavaa odotellessa.

Billy Bragg, jos kuka on ikoninen ja kuvaava artisti tuon ajan työväenluokkaisesta kansalaisesta. Peruskoulun tasokokeet menivät penkin alle ja teini-ikäisen Braggin haaveet yliopisto-opiskelusta tämän myötä (tällekin löytyy Englannissa kyllä kiertoteitä..). Billy perusti lapsuudenystävä Wiggyn (soittaa tälläkin levyllä) kanssa yhtyeen Riff Raff, joka levytti singlen. Bändi keikkaili jonkun verran Lontoossa ja sen ympäristössä, mutta suurempaa menestystä ei syntynyt ja Bragg palasi kotikonnuilleen tehden satunnaisia hanttihommia tuhansien muiden aikalaistensa kanssa. Seuraava luonnollinen askel työläiskasarmeista ponnistavalle nuorelle miehelle oli tuohon aikaan värväytyminen armeijan kasarmiin ja leipäpadan ääreen. Peruskoulutuskauden suoritettuaan Bragg tuli kuitenkin siihen tulokseen, että ei ollut hänen juttu ja maksoi rahalla itsensä palveluksesta ulos. Tämän jälkeen jo ensimmäisen bändinsä aikana Rock Against Racism-keikoilla poliittisuutensa löytänyt ja penkin alle menneestä peruskoulusta huolimatta 12-vuotiaasta asti runoudesta innostunut Bragg alkoi kiertää keikkasaleja ja pubeja yksin kitaransa kanssa.

Vaikka Bragg ei Thatcherin ajalla hätyyttänyt listojen aivan kärkipäätä, voidaan hänen särötetyllä akustisella balladeja ja poliittisia lauluja esittänyttä tyyliä pitää nousseen rakettimaisesti framille. Bragg esiintyi tuohon aikaan Suomessakin (Mikkelin Dinosaurockissa?) Puhtaasti vasemmalle kirjoittautuneen artistin tähden kaaren eteen osui kuitenkin 80-90-luvun taite ja itäblokin romahdus, joka vei hommasta parhaan terän ja uusmuodikkuuden.

Workers Playtime-levyn kannessa on lätkäisty slogan: "Capitalism is Killing Music - Pay No More Than £4.99". Lätkäisy otettiin sitten pois myöhemmästä cd-julkaisusta, joita on tullut 1996 ja vuoden 2006 remasteri. Levy oli ilmestyessään Braggin neljäs äänite ja kolmas pitkäsoitto. Hänen levyjensä tuotantoarvot nousivat levy levyltä. Edellisellä klassikko "Talking With the Taxman About Poetry" kitaraa soitti mm. Johnny Marr ja tällä kolmannella on taustalaulajien ja Wiggyn lisäksi mukana basisteja, joista toinen oli monessa liemessä keitetty Danny Thompson. Kontrastia Braggin rämisevään akustiseen, tamburiiniin ja trumpettiin nojautuneeseen ensilevyyn siis löytyy ja ensikuuntelemalta Workers Playtime kuulostaa suorastaan viihteelliseltä digi-pianolta soundaavien koskettimien ja naistaustalaulujen kanssa. Levyltä puuttuu myös "New Englandin" ja "Levi Stubbs' Tearsin" kaltainen yksittäinen iskusävelmä. Toisaalta albumi petraa loppua kohden, jossa meno ja biisit ovatkin ihan kohdillaan. Voisi sanoa, että kakkospuoli on huomattavasti parempi, peräti hyvä.

Levyltä haisee selvästi, että siitä yritettiin leipoa jonkinlaista menestystä, jollaiseksi tuon ajan brittilistan sija #18 voidaan kaiketi laskeakin. Seuraava Braggin levy olikin sitten cover-versioita vasemmistolaisista lauluista ja laulajista ja hän kierteli konsertoimassa jo heiluvassa ja huojuvassa itäblokissa muiden länsiartistien kanssa.

torstai 16. kesäkuuta 2016

FALCON (ex-Circle) - Frontier 2013

Parinkolmenvuoden takainen Circle/Lehtisalo-hassuttelu oli julkaista samanaikaisesti kaksi levyä, joista tämä Circle-miehistön plus Samae Koskisen Falcon-nimellä julkaisema oli yksi. Toinen taas oli porilaisen Stench of Decay-nimisen  yhtyeen Circleltä "liisatulla" nimellä tekemä death metal-albumi.

80-luvun alun AOR-estetiikalla leikittelevä, tai pelaava Frontier ei ole lopulta ihan törkeän kaukana Circlen- tai Lehtisalon projektien "tavanomaisemmasta" menosta. Duali-kitarat tuovat moneen otteeseen mieleen aiemmin ilmestyneen Rautatie-albumin, mutta muuten ollaan toki vähän eri linjoilla pitkien toistojaksojen ynnä muiden kohdalla, joita monenmonella Circle-albumilla löytyy. Tai siis tältä ei sellaisia löydy ja kappaleet ovat kompakteja paketteja. Englanniksi lauletuista vokaaleista on vastuussa Janne Westerlund Mika Rätön keskittyessä tällä kertaa loihtimaan syntetisaattoreistaan juustoisia, mutta iskeviä kasarin alun jenkkirockin soundeja. Samae Koskinen on äänityksen ja musisoinnin lisäksi myös tuotantovastuussa.

Alleviivaavan pöyhkeiden biisinnimien ja lyriikoiden lisäksi levyssä ei ole kuitenkaan varsinaisesti mitään sellaista paljon puhuttua ironiaa, vaan homma hardrockataan naama totisena. Ja biisithän ovat hyviä, muutama jopa pirun hyvä, kuten kakkospuolen herkkä "Bringers of the Dawn". Levyltä julkaistiin myös seiskatuumainen "Beer and Ribs", jonkinnäköinen kunnianosoitus Ted Nugenteille ja Reaganin-ajan juntti-hardrockille, jota rikkoo Rätön koskettimien ja kitaristien melodinen vuoropuhelu. Westerlundin englanti on aina ollut sellaista tankeron ja hyvän välillä hoippuvaa, joka antaa tälle kamalle vielä hyvän lisäviban.

Levyä kuunnellessa tulee myös mieleen, että Kotkan Nuokkarilla Sweetheartin keikalla tuuttausta kuullessa 1993 ei olisi arvannut, että samoja äijiä soittaa 2013 tälläisessä jutussa. Ei voi kuin ihailla Westerlundin, Rätön ja Lehtisalon plus muiden Circle-äijien pohjatonta tuottoisuutta, joka aina välillä pullauttaa massan seasta ulos tälläisiäkin päteviä albumeita.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Panssarijuna & U.F.Ojala - Joulusplitti 7" 2015

U.F.Ojala, Panssarijuna, Jukka Nousiainen, Mustat kalsarit... mitä nyt näitä kaikkia on. Parhaimmillaan kaikkia yhdistää kotikutoinen hyvä meno ryyditettynä revittelevällä soitolla, jossa yhdistyy taito ja kömpelyys. Vokaalitkin kuulostavat toisinaan samoilta.

Joululevy on niin sanotun musiikkibisneksen yksi pahimpia jokavuotisia vitsauksia. Sellaisen ovat myös julkaisseet viime joulukuussa yhteistyössä Joteskii groteskii ja moniottelija Lörssonin Gafoni. Ja minä ostin tämän nyt keskellä kesää, kun kerran halvalla ja postilaatikkoon kannettuna sain.

Kotialbumista napsittujen valokuvien päälle on lätkäisty joulupukki kinkkuineen ja levyn biisi-infot, joissa kerrotaan U.F.Ojalan äänittäneen oman kappaleensa joululevyjen hengen mukaisesti kesällä 2015. Panssarijuna on taas nauhoittanut oman biisinsä keskellä syyskuuta samaisena vuonna. Masteroinnin on tehnyt Risto 'Risto' Ylihärsilä.

Kuulin vähän aikaa sitten U.F.Ojalan pitkäsoittoa, joka kuulosti hyvän lisäksi vahvasti Mustilta kalsareilta, joten levyn yllätys on, että Panssarijunan joulukappale on omaan korvaan himppasen verran parempi, kuin Ojalan sikäli ihan kelpo biisi.
'Aattokeikka' kertoo 'hou-hou' köörin ja fuzz-riffin alustamana ahdistavasta joulupukkihommasta lasten pettymysten, iskän pukkikeikkapalkasta tinkaamisen ja muiden joulusta tuttujen juttujen kautta. Loppupäässä irroitellaan hetki napakan fuzz-soolon kanssa ja naamarit lentävät pois ja glögi virtaa päähän. Panssarijunan 'Paska lahja' kertoo absurdimman tarinan joka vuosi samaan lahjapaperiin kääritystä sosialistisesta barbista. Lapset pelkäävät ja nukke rupeaa vainoamaan perhettä raportoiden valheellisesti salaiselle poliisille. Panssarijunan vokalisti taas kuulostaa tällä levyllä Mustilta kalsareilta.

Ihan hyvä paketti, vaikkei molemmilta bändeiltä varmaan jää juuri siksi levyksi, joista ne muistetaan tai tiedetään.
Gafonilla näkyi viime joulun alla tulleen muuten enemmänkin joululevyjä; 10" 'Joulukuusiki oli ihan paskanen', jolla artistitietojen mukaan esiintyy sekä meteliä, että kotikutoista iskelmää.

Upea lahjaidea?

torstai 2. kesäkuuta 2016

Fovea Hex - That River 2005



Neofolk on ollut pitkän aikaa uusi maanalainen kulttimusiikin suuntaus, joka ei ole toistaiseksi noussut valtavirtaan, tai vaikuttanut suoraan siihen. Vielä.

Kunnon ug-hengessä se on elitistinen ja pienen piirin homma, johon kuuluu rare-rare julkaisut, jotka voidaan hinnoitella esimerkiksi satasen kaseteiksi ja trve-kult diggarit ostavat koko painoksen. Teemallisesti genre keikkuu tahallisesti ja tahattomasti black metallin tyyliin fasismin ja pakanismin reunalla. Tätä tosin peitellään hiekalla ja hämmennellään usein avoimen homokuvaston ja seksuaalisuuden avulla.

Genre syntyi 80-luvun Englannissa ja siihen liittyy usein industrial-musiikin perintöä. Tai sitten ei, vaan kilkatetaan halkoja yhteen metsässä ja möristään nauhalle. Teemoissa käsitellään usein okkultismia, pakanuutta ja toisinaan uppoavaa länttä. Laulukielenä saatetaan käyttää jopa omaa äidinkieltä ja mikä tietysti parempaa, jotain historiallisesti alistettua laitapuhetta, kuten kymriä yms. Kuvastossa vilisevät puolifasistiset uniformut tai pakananaamiot. Näinä maailman aikoina tilausta kylä-nationalismille ja wanhojen jumalten palvonnalle varmasti löytyy. Flirttailevathan ne mukavasti nationalismin kanssa ilman, että tarvitsee leimautua.. no vaikka rajat/pellit kiinni porukkaan. Myös fasistisen kuvaston kanssa flirttailevalla taiteella on pitkät perinteet.

Paketti on kohtuu sakiaa tavaraa kuten varmasti halutaankin, mutta kaiken muun tyyliin tässäkin genressä on 95% paskaprosentin lisäksi pätevää musiikkia ja menoa. Esikuva/pioneeribändeistä itselle ovat jotenkuten tuttuja Coil, Death in June ja David Tibetin Current 93. Viimeksi mainittu toimiikin siltana Fovea Hexiin, sillä Current 93 on käyttänyt vierailijoina aimo joukkoa 60- ja 70-luvun brittiläistä hämy ja folk-muusikkoa. Näihin lukeutuu myös Clodagh Simonds (s.1953).

Hän toimi 60-70-luvun taitteessa irlantilaisen Mellow Candlen laulajattarena. Simonds oli yhtyettä perustettaessa vain 15-vuotias ja bändi teki sinkun lisäksi pitkäsoiton. Simonds lauloi myös Mike Oldfieldin 'Hergest Ridgellä' ja 'Ommadawnilla'.

 Vuodesta 2005 Simonds on esiintynyt ja tehnyt musaa nimellä Fovea Hex taustayhtyeensä kanssa. Homma kuulostaa korvaani joltain Current 93 ja Coilin välistä. Tässä 'sea shanty' henkinen harmooni-dronebiisi.