Tämä levy pyörii keskusteluissa aina, kun on puhe uudelleenjulkaisemattomista suomilevyistä. Oma ensikosketus oli isoveljen kaverilta äänittämä kasetti. Vuosia sen jälkeen olen metsästänyt levyä enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Toissa kesänä se löytyi muutamalla eurolla kotkalaisesta divarista.
Remu oli edellisellä EP:llä siirtynyt suomenkieliseen lauluun. Soololevynä tämä oli jo äijän viides. Omasta mielestäni tämä on miehen paras levy, joka yhdistää iskelmän ja Remu-kielellä lauletun scattauksen aika hauskasti. Samaa tekstikamaahan mies lauloi käytännössä Hurriganesienkin solistina.
Bändinä tällä levyllä musisoi ammattitaitoista väkeä, tunnetuimpina Jukka Tolonen kitarassa ja Hessu Hiekkala pianossa. Biiseissä Remulla on käytössään koko suomi-iskelmän pussi sen pohjatonta kaukokaipuuta myöten.
Toisetkin pussit ja pussukat ovat vuosien mittaan menneet pohjia myöten. Tämä lienee syy siihen, että viime euroviisuihinkin pyrkinyt Remu-biisi oli vain kalpea varjo näistä 80-luvun puolen välin sielukkaista iskelmäpastisseista.