sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

PIL - Metal Box 1979

Sex Pistols oli hajonnut vuotta aiemmin. Omaperäisen kannen (metalliboksi) sisältä löytyy PIL:än kakkoslevy. Ja tämä on jotain ihan muuta kuin Pistols-vedätystä.

Metal Box vei jutun dubiin ja krautrockkiin. Välillä John epälaulaa ja mukana on kaksi ehkä hienointa Jah Wobblen bassottelemaa juttua.

Ted Nugent - Great Gonzos!: The Best of Ted Nugent 1981

Valkoisen roskaväen huippukitarasankari Ted Nugentin kokoelma summaa miehen 70-luvun lopun tuotannon tarvittavasti. Musa on vähän kuin bluesahtavampaa Kissiä paremmalla soittotaidolla. Biisit typeriä ja sataprosenttisen iskeviä. Mitään miehen superpatrioottisista laineista ei valitettavasti ole mukana. Mutta kyllä tätä kuuntelee!

torstai 24. huhtikuuta 2008

Dub Chill Out (V/A) 2000

Isoveli kuunteli 80-luvulla dubia. Vinyyleiltä jouduin kuuntelemaan Sly & Robbiet, Augustus Pablot, Scientistit ym. Myöhemmin tykästyin itsekin musaan, mutta vinyylit ovat veljen hyllyssä.
Dub Chill Out on hyvä lääke tähän. Levyllä on melkein kaikki mitä pitää tietää 'klassisesta' dubista.

Kokoelmaa muuten myytiin vuosituhannen alussa Anttiloissa kymmenellä markalla.

Tapio Rautavaara - Sininen uni/Juokse sinä humma 1952/53

Rautavaara levytti nämä kaksi klassikkoaan, jotka sovitti ja orkestroi George de Godzinsky. Tänä päivänä diskanttiselta ja kaukaiselta kuulostavan orkestraation saundi lisää (hyvällä tavalla) tuonpuoleista tunnelmaa, jonka takaa molemmat laulut tuntuvat kuuluvan.
Sininen uni on taianomaisen tuntuinen Martti Haavion lyriikoineen. Juokse sinä humma on alunperin kansanlaulu, johon Rautavaara teki sanoituksen kokonaan uudestaan yhtä säkeistöä lukuunottamatta.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

Steve Peregrin Took - Crazy Diamond 1972 (julkaistu 2002)

Took on varmaan yksi maailman tuntemattomimmista kulttimuusikoista. Munkaan tyyliseni briljeeraaja ei ollut kuullut äijän soolotuotantoa. Uran alussa 17-vuotias Took oli toinen osapuoli Tyrannosaurus Rex-folk duosta. Toinen osapuoli oli tietty Marc Bolan, joka potki Tookin yhyeestä 1969.

Tämän jälkeen Took pyöri Ladbroke Groven piireissä ollen mm. Pink Fairiesin perustajajäsen yms. Crazy Diamondin perusteella lahjakas oman tien kulkija. Fairies-tyylistä rokkia (bändin jäseneniä soittaa sessiossa) sekä todella far-out-folkkia rupisilla saundeilla ja jylhillä syntikoilla.
Ja levyn nimestä voi saada vihjeen, että itse Crazy Diamondkin soittaa levyllä epämääräisiä taustoja. Jonnekin 13th Floor Elevatorsin, Skip Spencen ja Barretin väliin namedroppaisin tämän kaman. Yllätti.

Took kuoli vuonna 1980 tukehtumalla drinksunsa kirsikkaan :-(

tiistai 22. huhtikuuta 2008

Dorothy Ashby - Afro Harping 1968

Musta rouva Detroitista, joka soitti myöhemmin mm. Stevie Wonderin ja Earth, Wind, and Firen levyillä. Hänen soittimensa oli harppu joka on enemmän klassisen repertuaaria mutta musiikki jazzia. Hyvä ja iisi fiilistelylevy.

maanantai 21. huhtikuuta 2008

Grateful Dead - Aoxomoxoa 1969

Deadin 'kokeellisen kauden' toinen( ja samalla viimeinen) levy. Muutama oikein mielenkiintoinen kappale mm. Philip K. Dickin novelliin tehty Mountains of the Moon sähkö-cembaloineen.

Edellisen Anthem of the Sunin 'savua miksauspöydästä' juttuja ei tällä kertaa tule, vaan sellaista letkeää mutta sisäänpäinkääntynyttä musaa.

Kraftwerk - Neon Lights 1978



Sen lisäksi, että biisi on nerokas, videokin on ajaton.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2008

Rock ja Saatana - Osa 2

Tarinan mukaan Robert Johnson myi sielunsa risteyksessä itse Vanhalle kehnolle ja sai soitonlahjan. Rock oli joskus kapinaa ja mikäs sen kapinallisempaa, kuin tehdä vanhempia järkyttäviä biisejä Sielunvihollisesta.

Autotallibändit amerikassa tekivät näin jo ennenkuin Keith ja Mick edes uskalsivat tai hevi oli vielä syntynyt. Kaivelin Pebblessejä, Nuggetseja ja Back from the Graveseja. Tälläiset ainakin löytyi (tosin ei menestystä ja huikeita soitonlahjoja):

Sonics : He's Waiting - 1965
Jo Witch-biisillä aihetta sivunnut legendabändi.

Satans : Makin' Deals - 1966
Floridalainen bändi. Ainoa sinkku

Satan and the D-men : She'll Lie - 1966
Perus-autotallia

Things to Come : Speak of the Devil - 1966
Oikeasti painostava kappale. Harhaista karjahtelua ja sahaavaa riffittelyä. Saatana puhuu.

Leaves : Lemon Princess - 1967
Hey Joe-hitin jälkeen biisi, jota jossain kuvailtiin engalnniksi; "weird waltz-time song about satanic possession". Ei tullut jatkohittiä.

Rock ja Saatana - Osa 1

Rockin ja samalla koko länsimaisen rytmimusiikin juuret ovat hikisten mustia ruumiitaan vatkaavien pakanoiden käsissä. Alunperin tätä piti vähän lieventää laittamalla kappaleiden esittäjiksi vesitettyjä maitonaamoja. Turmeli vähemmän nuorisoa.

Se maaliman historiasta; suomessa kristilliset piirit huolestuivat nuorison sieluista toden teolla 80-luvulla heavy-rock ilmiön saadessa suosiota. Tehtiin lapsille ja nuorisolle pelottelu-kasetti, jolla uhkailtiin helvettiin päätymisellä pahojen teiden kuuntelusta.

Taustatyötä oli yritetty tehdä kovasti, mutta jutuissa sorruttiin tajuttoman hauskoihin asiavirheisiin, joita saarnaaja horisee ääni välillä huolesta ja järkytyksestä särkyen. Kasetille oli myös lisätty ääniesimerkkejä levyjen väärinpäin soitosta (mikä oli tuohon aikaan muodikas todiste saatanallisista viesteistä). Teostomaksut olivat kuitenkin jääneet maksamatta, joten kasetti vedettiin pois ja tilalle ilmestyi tylsempi musiikiton versio.
Typerä ja hauska nelikymmen minuuttinen, joka on vuosia ollut saatavilla netskusta. Googlella 'rock saatanasta'.

Bad Brains - S/T 1982

Musta Bad Brains oli vissiin aika outo lintu valkonaamaisessa hardcore skenessä. Vielä rastojakin.
Bändi aloitti fuusiojatsibändinä, mitä en ihmettele. Tämä ensilevy on edelleen aika rivakkaa musaa oikein näppärillä jipoilla. Välillä rauhoitellaan reggae ja dub-biisien parissa, sitten taas takaisin paahtoon.

perjantai 18. huhtikuuta 2008

Wicker Man - Soundtrack (Magnet jne.) 1973

70-luvun alussa Hammer-filmi julkaisi kauhu-komedia-musikaalin joka nykyisin on kulttiklassikko. Paul Giovanni teki musiikit, jotka äänitti yhdessä Magnet-orkesterin kanssa. Musiikkiraita on folkkia aika nyrjähtänein sanoituksin, loppulevy epävireistä torvimusiikkia. Sopii täydellisesti leffan kieroon fiilikseen. Ja toimii ihan itsenäisenä levynäkin.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2008

Spacelines - Kokoelma (Sonic Boom) 2003

Spacemen 3:sen jälkeen vähemmän menestynyt puolisko Sonic Boom kasasi timanttikokoelman bändin (ja Boomin myöhempien tuotosten) vaikuttimista. Levyltä löytyy gospel-klassikoita, 20-luvun bluesia, folkkia, doo-woppia, kokeellista elektronista musaa ja sähköistä rockia. Muutama biisi paljastaa kuinka suoraan Boom varas.. lainasi esikuviltaan. Harmittaa, ettei laittanut mukaan Electric Prunesien 'Big Cityä'.

tiistai 15. huhtikuuta 2008

Madonna - Like a Prayer 1989

Levyhyllystä nousee tällä kertaa Madonnan Like a Prayer. Jos tähän asti täällä kirjoiteltu pikkuisen/melko/aika marginaalisista artisteista ja levyistä, nyt tulee juustoisen suosittu levy. Vuoteen 2008 mennessä Madonna on ollut jooga-madonna, evita-madonna, erotiican papitar-madonna, gangsterin-morsian-madonna, disko-madonna jne (unohtuiko jotain... niin; kabbala-madonna).

Joka tapauksessa melkein aina on musikaalinen tukiverkosto ollut kunnossa, eli hyviä biisejä on hänelle kirjoitettu ja levyt on tuotettu viimeisen päälle. Levyllä on pakolliset diskoiskelmät ja pari slovaria, mutta myös samalla tavalla klassisen kauniita pop-kappaleita, joita esim. aikalainen Bangleskin pystyi esittämään. Tätä kuuntelee mieluusti.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2008

Hawkwind - Hall of the Mountain Grill 1974

Lemmyn mielestä yhtyeen uran huipentuma ja Lemmyhän ei tunnetusti paskaa puhu. Mukana on tietysti junnaavia riffejä. Levylle bändi oli saanut uudeksi jäseneksi Simon Kingin, joka hyvänä viulistina ja kosketinsoittajana toi mukaan vähän enemmän oikeaa muusikkoutta. Biisien välissä tulee yllättäviä etydin omaisia syntikka-kappaleita ja muutenkin ollaan melkein formaaleissä kappalerakenteissa.

Levy on nimetty Landbroke Grovessa (mm. Hawkwindin, Pink Fairiesin, Deviantsien ym. kotipaikka) sijainneen baarin mukaan.

Primal Scream - XTRMNTR 2000

Jokaisen elämättömän heviolmin pitäisi kuunnella Primal Screamin XTRMNTR; sen jälkeen voidaan ruveta puhutaan raskaista ja ankarista levyistä.

Levy pieksee mennen tullen sanoituksillaan ja musiikillisella peräänantamattomuudellaan kaiken maailman uhriveitsiporukat. 'Tyylilaji' on diskon ja rähinäpunkin äpärä. Ensimmäinen suvantokappale tulee vasta parinkymmenen minuutin kohdalla kun on saatu ensimmäinen saarna rahamulkuista ja hakaristisilmäisistä sioista loppumaan. Mullekin tuottaa vaikeuksia kuunnella levy alusta loppuun. Tulee varmasti olemaan yksi 2000-luvun tärkeimmistä rock-levyistä.

perjantai 11. huhtikuuta 2008

Heavylevyjen kansia..



















Löytyi lekauppa Äxän etusivulta. Onkohan sama tyyppi tehnyt nämä kaikki? Silinterihattukin on taas muotia?

torstai 10. huhtikuuta 2008

Ugly Ducklings - Journey to Anywhere 2001

Vastaan tuleva räppi on nykyään ihme bling bling-paskaa, jossa nousukkaiden kissoillakin (Felis silvestris catus) on kaulassa kultaiset nimilaatat. Onneksi on vielä olemassa Ugly Ducklingsin tapaisia ryhmiä, jotka ovat samaan aikaan fiksuja, hauskoja ja kuulostavatkin hyvältä. Tai no, alkuaikojen De La Soulilta (tekisi hyvää itse De Loillekin).

keskiviikko 9. huhtikuuta 2008

Rick Wakeman - The Last Battle (Live at Wembley) 1975



Rick Wakemanin King Arthur-teema-albumilta (sedällä on tuo vinyylinä, hienoa sälää mukana). Hauskaa, vai uskomatonta paskaa? Sen päättäköön jokainen itse.

maanantai 7. huhtikuuta 2008

Slayer - Seasons in the Abyss 1990

Tein uudelleen tutustumisen Metalliin vasta myöhemmällä aikuisiällä. Slayer on kolissut eniten. Tämä niiden 'hittilevy' on vähän hitaampaa kamaa, enemmän Black Sabbathia.

Lahtarit osasivat riffitellä, mutta kiintiö-kitarasooloja karsastin aluksi. Etenkin kun jannut eivät edes osaa tiluttaa hyvin. Sitten mulle kerrottiin, että paskanakitus just kuuluu Slayer-kokemukseen. Totta vieköön äijäthän vetävät sooloissa ragaa Stoogesin Ron Ashetonin tyyliin! Lombardon kannutus jytisee. Nimibiisillä on vielä hieno videokin.

lauantai 5. huhtikuuta 2008

Kiss - Creatures of the Night 1982

Kasari-Kissin paras levy (ja koko tuotannon parhaita). Pilluheviähän tämä on, mutta lajissaan oikein hyvä. Kitarat vinkuvat ja tiluttavat Eddie van Halenin hengessä ja Simmons laulaa pääosan biiseistä --> mikä on Kissin tapauksessa aina hyvä juttu.. Crissin korvaa rummuissa Eric Carr, jolla on paljon raskaampi ja ISOMPI ote. Kannessa roikkuu vielä Ace Frehleyn naama, vaikka äijä oli jo deekiksellä, eikä soita levyllä enää tahtiakaan.

perjantai 4. huhtikuuta 2008

Tangerine Dream - Live At Coventry Cathedral 1975



Tämä pitää jossain vaiheessa hommata. Jotain samaa kuin Floydin 'Pompeiissa'. Hyvää jumitusta! (TD-fanithan sylkevät tämän päälle, kun ääni ei ole hi-fi tasoista)

torstai 3. huhtikuuta 2008

Alan Parsons Project - I Robot 1977



Dark Side of the Moonillakin äänittäjänä olleen Parsonsin biisi. Jotain tuttua, jotain omaa.