Kuusankosken haitarisankari Esa Kotilainen tunnetaan kaiketi parhaiten Wigwamin
Nuclear Nightclub levyn syntetisaattoreista. Miehellä oli aiempaa musiikkitaustaa Hectorin ym. 'edistyksellisten' suomiartistien taustalta.
Love-Records julkaisi levystä alkuperäisen 500 kappaleen painoksensa vuonna 1977. Vasta nyt levystä tehtiin uusintapainos ja cd-julkaisu. Levy ja odotukset ovat tietenkin tällä aikaa ehtineet kasvaa lähes myyttisiin mittasuhteisiin. Onko se niiden arvoinen?
Kotilainen oli 70-luvulla tutustunut sen ajan Suomessa tuntemattomampiin artisteihin, kuten
Tangerine Dreamiin ja
Klaus Schultzeen joita ilman levyä tuskin olisi syntynyt. Vertailu on kuitenkin sikäli turhaa, että Ajatuslapsessa yhteistä edellä mainittuihin on muoto ja syntetisaattorit. TD ja Schultze nojasivat myös noihin aikoihin voimakkaasti sekvenssointiin, jota Ajatuslapsessa on minimaalisesti. Kotilaisen ilmaisua voisi kuvata sanomalla sitä folk-musiikiksi elektronisilla soittimilla.
Nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin ja samanaikaiseen saksa-kamaan tutustuneena Kotilaisen Ajatuslapsella
on oma oikeutettu paikkansa 70-luvun elektronisessa musiikissa. Levy on oikeata tavaraa juuri samalla tavalla, kuin Wigwamkin sitä aikanaan oli.