Aika monet sensuroidut kannet nähnyt 'Catch A Fire' oli levy, joka nosti Bob Marleyn ja tämän bändin Wailersien lopulliseen kuuluisuuteen. Ensimmäinen kansainväliselle ley-yhtiölle levytetty levy ei ollut vielä jätti-hitti, mutta esitteli rootsin yhtyeen Jamaikaa suuremmalle englantilaisyleisölle ja nosti lopulta yhtyeen keulakuvan suursuosioon ennen tämän varhaista poistumista elävien kirjoista.
Bob Marley (sekaverisenä) on myöhemmin nähty mustien ja valkoisten yhdistäjänä, mutta vielä tämän levyn aikaan asia oli toisin. Englantilainen rock-kirjoittaja Nick Kent muistelee erästä vessareissua Island-levy-yhtiön tiloissa, jossa hänen kanssa samaan aikaan vessaan pamahti viisi mustaa jannua, jotka piirittivät hänet ja en muista uhkailivatko suoraan jopa veitsen kanssa, mutta sylkäisivät halveksivat sanat valkonaamalle päin pläsiä. Nämä kovat katupojat olivat tietysti Bob Marley The Wailers-yhtyeineen.
Wailers syntyi Jamaikan Kingstonin Trenchtown slummissa, jossa pölykin oli harmaampaa, kuin muuallla. Pääkolmikko Marley, Peter Tosh ja Marleyn kasvattiveli Bunny Wailer soittivat yhdessä 60-luvulta lähtien. Paikallinen kusettaja vei hittisinkkujen rahat ja monotti vielä kolmikon ulos yhtiöstään, jonka jälkeen he hakeutuivat syrjäseutujen rastafari-yhteisön jäseniksi. Tämän sattuman kautta yhtye tuli kirjoittaneeksi tulevaisuuden koko saarivaltakunnan tuleville bändeille. Rastafarit olivat Jamaikan hylkiöitä, jotka elivät omissa oloissaan siteeraten Vanhaa testamenttia sytyttäessään yrttiä ollen samalla teokraattinen liike. Kaukana sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja vapaudesta. Mutta tämä oli uuden Wailersin lähtökohta.
Catch A Firella on jo nähtävissä yhtyeen leviäminen kolmeen eri osaan. Tai ainakin kahteen. Peter Tosh on vastuussa kahdesta biisistä tai puolestatoista; Wailers-klassikko '400 Yearsista' ja 'Stop That Trainista'. Loput ovat Bobin käsialaa. Ja vitsi mitä biisejä. Etenkin hitti 'Stir It Up' Toshin hiljaa valittavine lead-kitarointeineen on jotain ajasta ja paikasta riippumatonta. Yksi levyn tärkeitä elementtejä on John "Rabbit" Bundrickin makeat syntetisaattorit. Valkonaama tapasi Marleyn Tukholmassa ja hänen rouheat kiipparit lisättiin Jamaikalla ääntettyyn levyyn siloittamaan sitä 70-luvun alun kuuntelijalle.
Vuoden kuluessa sekä Bunny, että Peter Tosh olivat lähteneet soolourilleen ja Bobista alettiin leipoa värit yhdistävää artistia.
Levyarvio: Marillion – Afraid Of Sunlight (1995)
15 tuntia sitten