Dub Side of the Moon - Easy Star All-Stars 2003

Ideana hölmö, levynä erittäin toimiva.
Pink Floydin Ultimatemega-supermenestysklassikko-levy muutettuna reggae/dub-versioksi. Biisit ovat samaan aikaan sekä uskollisia alkuperäisille versioille, että yllättävät klassisella dub-poljennollaan. Kaikki tämä vääntää suupielen hymyyn.

Motörhead - No Sleep 'til Hammersmith 1981

Vuonna 1981 klassinen Motörhead oli nousukiitonsa huipulla. Trio Lemmy Kilminster, Philty 'Animal' Taylor ja 'Fast' Eddie Clarke olivat olleet kolme vuotta tien päällä. Piristeiden ja 24/7 dokaamisen kyydittämä bändi oli niin kovassa livekunnossa, että kaltaiseni maallikko etsii hädissään lähintä pommisuojaa.

The Whon 'Live at Leeds'in ohella yksi parhaita yrityksiä vangita rokkilive äänilevylle. Tässä on kaikki jutut mitä bändi oli tehnyt tätä ennen ja tämän jälkeen. Livenä. Mitään muuta ei oikeastaan tarvita. Lähtee Ace of Spadesilla ja loppuu Motorheadiin. Capricorn on levyn ainoa hmm.. pohtivampi biisi.

Tällaisestä sitten kaiketi palaa, koska alamäki alkoi ja pian; Eddie Clarke lähti vetämään. Bändi ei palannut mun mielestä koskaan enään aikaisempaan loistoonsa. Niin ja levy on äänitetty kaikkialla muualla, paitsi Lontoon Hammersmithsissä.

Thor!

Hipgnosisin karseat levynkannet

Storm Thorgerson, Aubrey Powell ja myöhemmin Peter Christophenson muodostivat ryhmän Hipgnosis. Äijät ovat varmaan kuuluisimpia Pink Floydin levyn kansista, joita he tekivät Sauserful of Secretsistä Animalsiin asti. Viimeksi mainitussa Roger Watersin nimi oli unohtunut sisäpuolen krediiteissä kannen ideoinnista, joten Watersin aikana Hipgnosis ei enää uusia Floyd-kansia tehnyt..

Aikana ennen Photoshoppia porukalla oli eittämättä monessa työssään oma (outo) hämmästyttävä tyylinsä, joka toi lisäarvoa levykokemukselle. Omat Floydinikin ovat viimeisiä vinyylimuodossa ilmestyneitä, joten kansitaide pääsee niissä oikeuksiinsa. Suomalaisista artisteista ainakin Jukka Tolosella on ollut kunnia saada Hipgnosis tekemään kannet levyynsä.

70-luvun lopussa ja 80-luvulle tultaessa Hipgnosis teki lähes kaikille kuuluisimmille yhtyeille kansia, joiden tyylistä en pidä ollenkaan. Päättäkää itse.

Dave Lindholm - Sirkus 1973

Oma ensikosketus Lindholmin tuotantoon tuli penskana 'Tupakka, viina ja villit naiset' biisin myötä, joka on maailman toiseksi paskin biisi (paskin on vielä tekemättä). 'Pieni hento ote' taas taitaa olla kansanopisto-hippien maammelaulu.

Sirkus on hyvän kuuloinen levy. Ei tätä varmaan olisi tehty ilman Bob Dylania, mutta kyllä Davella on oma runollinen otteensakin mukana. Rytmiryhmänä toimi ex-/nykyinen ja tuleva Wigwam; Hulden, Österberg ja Groundstroem. Lindholm on ollut yllättävän hyvän makuaistin omaava kitaristi. Tekstit toimivat. On se jännä miten artistit myöhemmin väsyvät.

Valot sammuu, haju jää.

Heart - Mainstage (Live on TV - 1976)

Pöyhötukat, olkatoppaukset ja savupommit ovat vielä kaukana tulevaisuudessa. Huilua, duaalisooloja, rytminvaihtoja ja syntetisaattoreita.. tämähän on progea!

Steppenwolf - Sookie Sookie 1968

Steppenwolfin kulta-aika jäi lyhyeksi, mutta hetken aikaa nämä jannut oli aika rok.

David Bowie - The Man Who Sold the World 1970

Bowien hevilevy. Ennen erinomaista Hunky Dorya (suosikki!) ilmestynyt The Man Who Sold the World pyörii aina silloin tällöin levylautasella. Musiikillisesti liikutaan jossain äänekkään rokin ála varhainen Zeppelin/Black Sabbath ym. maastossa. Tulevien glam-levyjen riffi-iloitteluun on kuitenkin vielä matkaa, mikä tavallaan myös tuo levylle oman kotikutoisen viehätyksensä.

Sanoituksissakin liikutaan aika synkissä vesissä. Vaikuttimet tulevat Crowleyin, Nietzchen ja Lovecraftin kaltaisilta kirjailijoilta. Yli-ihmisiä, kylmiä koneita ja kuolevaisten moraalin yläpuolella olemista. Ei mikään kevyt paketti. Ja kannessa David loikoilee sohvalla naisten mekossa.

90-luvulla David piti erinomaista nimibiisiä keikkasetissä; ja kakarat haistattelivat Nirvanan kappaleella ratsastamisesta!

Scorpions 1972

Teini-ihme Michael Schenker. Sehr Kraut!

Manuel Göttsching - Inventions for Electric Guitar 1975

Tämä on näitä levyjä, joka saa ihmettelemään miten paljon edellä aikaansa jotkut ovat olleet.

E2-E4 80-luvun alussa oli selkeästi minimalistista house-musiikkia, ensimmäinen soololevy Inventions for Electric Guitar taas jonkinlaista kitaralla soitettua esi-teknoa. Saattaa näin kuvailtuna kuulostaa kornilta, muttei ole sitä kuunneltuna.
Göttsching työskenteli siis pelkän kitaran ja kaiun kanssa; levyllä ei ole rumpu tai rytmiraitaa, vaan pelkkiä kitarakerroksia, jotka äijä sekvenssoi katsomalla soittaessaan metronomia.. kunnioitettavaa käsityöläisyyttä! Siis rytmikästä pulputusta, esi-trancea ja niin edespäin. Bassot on tehty hidastamalla raitojen nauhoja. Suosittelen ostamaan, tai etsimään netistä.

Brainticket - Voyage 1982

Brainticket oli/on sveitsiläisen Joel Vandroogenbroeckin pitkäaikainen projekti. Homma alkoi 70-luvun alussa karkeahkolla kitara-rummut-basso bändillä ja jatkuu käsittääkseni tänäkin päivänä. Pitkien taukojen siivittämänä.

Tämäkin levy tehtiin, kun porukka kokoontui taas pitkästä aikaa jammailemaan yhdessä. Nauhalle vangittiin nimensä mukaisesti Retki. Levyn täyttävät kaksi biisiä pitävät sisällään monimuotoisen musiikillisen kollaasin, joka poukkoilee arvaamattomasti sinne tänne. Analogisten syntikoiden ystäville tämä on aarre; arsenaali koostuu lähinnä niistä ja jopa tietokonettakin on jo ehditty käyttää apuna. Mistään Jarreilusta ei kuitenkaan ole pelkoa; levy tuntuu unohtavan sijoituvansa kahdeksankymmentäluvulle ja kuulostaa usein enemmän Orbilta ja aikalaisilta.