Tämä Brooklyn/Mephis-lähtöinen duo ei varsinaisesti kyllä loista omaperäisyydellään. No, kierrättihän jo Spiritualized saksajuttuja 90-luvulla. Lie in Light kierrättää myös noita (myös Neu!:ta) saksajuttuja. Avausbiisin nimi on Krautwerk.. Mutta levyn huomaa laittavansa soimaan vähän väliä. Ja tämä on hyvin tehtyä.
Heikinheimo oli pelätty ja vihattu Hesarin musiikkikriitikko. Kirja liippaa osittain paljoltikin musiikkia, mutta klassista. Populaarimusa ei saanut ennen kirjan julkaisua itsensä tappanutta Heikinheimoa lämpenemään.
Levy ilmestyi Harmonian kahden levyn välissä ja toisena tuottajana Cluster-duon lisäksi oli Michael Rother. Eli periaatteessa Harmonian levy tämäkin. Monotonisia rytmejä ja melodia-leijereitä päällekkäin. Makea karkkipäivä.
Harmonialta ilmestyi kaksi levyä, joista tämä jälkimmäinen 'Deluxe' liikkuu kepeämmissä tunnelmissa. Bändi soitti tämän levyn aikoihin keikkansa ison värikkään päivänvarjon alla. Kontrasti ekan levyn (Musik von Harmonia) ultra-viileään ääneen on suuri. Mutta ei se tee levystä huonoa.
Tämä vinyyli ilmestyi 90-luvulla treenikämäälle tuhottavaksi. Ennen kuolemaansa levy lauloi valitettavien viulujen säestämänä Trash-sinfonian. Bändi ilmoitti tyylinsä olevan 'avantgarde-metallia'. Sitä tämä varmaan 1987 olikin. Tänä päivänä jutussa on hassuja yhteneväisyyksiä Amon Düül II:sen kanssa. Kornia ja ylvästä samaan aikaan. Paitsi trash/gootti/doom-metallia.
Entisen mannekiinin ja Velvet Undrgroundin laulajattaren kolmas soololevy tuo artistin oman äänen esille. Mimmi polkee harmooniaan ja laulaa gootti-folkki biisejään. John Cale soittaa pitkää viulua. Kansikuvassa on outo juttu; meneekö filmi eteen vai taaksepäin?
Suomi-progen kemiallisen sodan veteraani Tolonen on ollut viime aikoina tapetilla tapon yrityksestä + huumausainerikoksesta.
Kuunsarastus taitaa olla Schultzen suosituimpia levyjä ja teki hänestä suuren ainakin Japanissa. Klaushan oli ollut alunperin Tangerine Dreamissä rumpalina ja oli perustamassa Ash Ra Tempeliä, josta lähti ekan levyn jälkeen (ja palasi vielä Join Innille).
Tämä on vanha suosikki 90-luvun puolesta välistä, jolloin löysin tämän. Tätä pidetään yhtenä 60-luvun tärkeimpänä pop-levynä. Pitkästä aikaa kuuntelin korvalapuissa ja on edelleen helvetin hyvä.
Arizonalainen yhden miehen bändi. Jannu ottaa vaikutteet 80-luvun alun synapunkista (The Screamers ym.), Joy Divisionista ja Berliini- kauden Bowiesta. Saatanan synkkä homomachodiskon ja goottipunkin yhdistelmä. Tätä joutuu joka kerta sulattelemaan. Kyllä tämä pinnan yläpuolella silti pysyy.
Nimihirviön takaa löytyy tuttavallisemmin pelkkä Vangelis. Earth-levy jatkaa periaatteessa siitä, mihin oli jääty Aphrodite's Childin joutsenlaululla (vai peräti joutsenoopperassa) 666-levyllä.
Tämä saksalaissuhina-klassikko äänitettiin Walter Wegmüllerin 'Tarot'-levyn tauolla. Alkuperäinen kokoonpano oli koossa vielä kerran + Manuel Göttschningin tyttöystävä Rosi. Mimmi puhuu 'Jenzeits'-biisissä. Ykköspuolen 'Freak'n roll' on levyn elävämpi biisi. 'Jenzeitsissa' Basisti Encke tiputtelee erittäin hienoja bassopulsseja juuri niinkuin kosmisessa musiikissa pitääkin. Yksi genren suosikeista.
Kun tämän levyn syvät bassot kuuli ekan kerran, jäi kyllä mieleen! Hyvin käytettyjä sampleja ja tohon aikaan persoonalliset räpäyttäjät. Ja tämä kansi oli jotain ihan muuta mitä räppilevyissä siihen aikaan oli. Eikä ajan hammas ole vieläkään tähän pahasti kajonnut.
Ei Blues Explosionissa itsessään varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta mulle kolisi tämä remixi-ep parhaiten. Spencerin ja kavereiden rytärokkia uudelleen muokkasivat tuohon aikaan kuumimmillaan ollut kaarti; Beck, Mike D, Mario Caldato jr. , Moby, GZA, Killah Priest, UNKLE ja Dub Narcotic Soundsystem.
Sattuneista syistä kuuntelen toisinaan lastenmusiikkia. Tämä lastenlevy-klassikko tuli ostettua jokin aika sitten, mutta ei ensi kuuntelulta iskenyt. Aika outoa musaa. Otettiin nyt uudelleen kuunteluun ja johan toimii! Ei mitään helposti mukana laulettavaa ja varmasti vähän pelottavaakin. Välillä isoa kuin ooppera. Mutta toimii kohdeyleisöönsä ja kyllä tätä itsekin kuuntelee.
Soft Machinen alkuperäinen (ja poispotkittu) rumpali putosi eräissä juhlissa neljännestä kerroksesta ja halvaantui. Rumpujen soittaminen loppui, mutta Wyatt siirtyi koskettimiin.
