keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Cavern of Anti-Matter - Void Beats/Invocation Trex 2016

Tim Gane oli vuonna 2009 "telakalle" jääneen Stereolabin alkuperäisjäsen ja hänen nykyinen, enemmän tai vähemmän sooloprojektinsa on yhtye Cavern of Anti-Matter. Mukana on myös toinen ex-Stereolab Joe Dilworth, sekä syntetisaattorimies Holger Zapf. Projekti ja yhtye on lokatioitunut Berliiniin.

Tässä vuoden sisään on tullut yhtyeen kappaleita parikin kertaa vastaan musiikkilehtien sampleri-levyillä, mutten innostunut ihan hirveästi. Kiitos auton cd-soittimen, biisejä tuli pyöriteltyä kuitenkin niin paljon, että Sonic Boomin feattaama/vocoderin ja syntikan läpi puhuma 'Planetary Folklore' rupesi kimpoilemaan sen verran sakiasti, joskin myös tyylikkään pienimuotoisesti seinästä seinään, että innostuin bändistä koko ajan enemmän. Hämäystä aiheutti, että kappaleen tausta on aika pitkälti sama, kuin toisella kokoelma-cd:llä oleva levynavaus 'Tardis Cympals', tosin näin kuusiminuuttisena puolet lyhyempänä.

Stereolabin musiikki oli minimalistista ja tyylikästä, vaikkei lempiyhtyeitä ole ollutkaan. Tämä toimii kuitenkin jonkinlaisen tyylitakuuna Ganen levylle ja Cavern of Anti-Matter puristelee oikeammista kohdista. Musiikki kumartaa motorisen krautin puolelle, mutta sisältää niin paljon omia palasia, taustaa ja eväitä, että voidaan puhua ainoastaan vaikutteisesta musiikista. Ei siis mistään puhtaasta apinoinnista. Mukana on juuri se tarvittava annos arvaamattomuutta ja hulluutta + teknon pioneeriajan minimaalista rytmiä, piippauksia ja filtterin vääntöä, että tykästyin tähän koko levyn kuuntelun yhteydessä oikeastaan törkeän paljon.

Saksalaista täsmällisyyttä löytyy myös levyn äänellisestä tuotannosta. Muutamaa layeria soitellaan päällekkäin ilman turhia sotkuja. Analogista virettä on jätetty mukavasti ja bassolinjat heiluvat läskeinä. Välillä homma nostaa hymyn suupieliin, kuten Clusterin Zuckerzeitin ja Neu!:n yhdistelmältä kuulostavalla 'Insect Fearilla'. Yhdeksänminuuttinen 'Hi-hats Bring the Hiss' heiluu jo alussa arpeggionsa kanssa analogisessa vireessä, mutta pistetään kolmen ja puolen minuutin kohdilla tykittämään vielä kovemmin.
Levy on 72 minuuttisena kohtuullisen pitkä, mutta sujuvasti menee alusta loppuun. Hommaa kevennetään Sonic Boomin resitoiman aiemmin mainitun biisin lisäksi ex-Deerhunter Bradford Coxin laulamalla biisillä 'Liquid Gate'. Nimibiisi tykittää hiukset pystyyn toisiksi viimeisenä ja lopussa rauhoitellaan tyylikkään oikeaoppisesti.

Tällaisia menneitten aikojen elektronisia tuulia yhdisteleviä levyjä löytyy aika paljon. Itselle tulee mieleen levyhyllystä löytyvä kuuden vuoden takainen Cafe Ciganon 'Evil Madness', jolla kynnettiin samoja polkuja. Cloudland Canyon, Zombi, tai miksei levyn kanssa myös hyvin samanhenkinen kotimainen Sonic Temple Assassins. Eikä siinä mitään vikaa.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Pete Bassman - Music For Modern Living 2016



Koska tässä ollaan nyt pyöritelty Spacemen 3 ukkoja, niin laitetaan tällainen tuore tänä vuonna julkaistu kappale. Pete Bassman aka Pete Bain oli yhtyeen ensimmäinen basisti, joka syystä tai toisesta lähti yhtyeestä ja hänen tilalleen tuli Will Carruthers. Kumpainenkin on tehnyt bändin jälkeen omaa soolomusiikkiaan ja Bassmanilla oli 90-luvulla oma Darkside-yhtye, joka soitti pitkälti samanlaista musaa, kuin pääkaksikkojen Spiritualized ja Spectrum. Myös hänen Alpha Stone operoi samoissa kuvioissa. Bassman on soittanut myös Sonic Boomin levyillä ja projekteissa.

Hiljaiselo on nyt taas päättynyt ja ruotsalainen Höga Nord Records on julkaissut uuden pitkäsoiton. Mukavan kuuloista elektronista minimalismia.

torstai 22. syyskuuta 2016

Rinneradio - Aromaa Alt Too 1996



Rinneradion ambienttia, jazzia ja teknorytmejä yhdistellyt musiikki aiheuttaa itselleni vielä 20-vuotta jälkeenpäin päänraaputusta. Osittain 70-lukulainen "edistyksellinen jazz-estetiikka" ja 90-luvun sämpläykset ja huokailut ovat ookoo - osittain jokin hommassa on aina tökkinyt.

Suuri yleisö oli toista mieltä ja Rok pitkäsoitto löysi tiensä keittiöiden cd-soittimiin, television ohjelmamusiikiksi ja toi "ambient-jazzin" Pori Jazzeille. Itse en osaa sanoa edelleenkään juuta, enkä jaata.

tiistai 20. syyskuuta 2016

Experimental Audio Research - Worn to a shadow 2005



Experimental Audio Research, eli lyhyemmin E.A.R. on tässä blogissa paljonkin eri yhteyksissä pyörineen Peter Kemberin "yhtye". Tai tarkemmin sanoen projekti, jossa on ollut mukana jäseniä sähköisen musiikin pioneereista (Delia Derbyshire), entisistä Spacemen 3 rivimiehistä tai vaikkapa My Bloody Valentinesta. Usein Kember on kuitenkin ollut vastuussa musiikista ja audion tutkimisesta pelkästään itse. Myös miehen soolotuotanto/keikat, Spectrum-yhtye ja E.A.R. tallailevat kaikki kolme loppujen lopuksi aika samoja polkuja.

Miehen New Atlantis studio Rugbyssa on yhdistelmä Casion muovikiippareita ja omakotitalon hintaisia vintage-laitteita. Kemberin vanhemmat olivat ymmärtääkseni erittäin varakkaita, joten tavaroiden haaliminen ja musiikin julkaisu omaksi iloksi sekä 500 kpl:n painoksina ei ole tuottanut missään vaiheessa ongelmaa ja on myös ollut syy säilyttämään julkaisuiden "taiteellisen vapauden". Tykkään kyllä. Ainoa miinus on, etten harrasta oikein levyhuutokauppoja ja näitähän ei huvikseen ole tänne tuotu.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Tony "Viikinki" Halme - Mestarit salilla 2001

Levyhyllyn periaatteisiin kuuluu kirjoittaa pääpiirteissään levyistä, joista henkilökohtaisesti pidän, tai muista syistä. Silloin tällöin täällä saatetaan hassutella, tai ottaa esiin joku kehnohkokin äänite tai ilmiö, jos siinä on joku mielenkiintoisempi kulma jota voi lähestyä.

Mestarit salilla ei ollut varmaan edes esittäjänsä mielestä hyvä levy, enkä tiedä oliko edes hauska. Levy on kuitenkin tietynlainen aikansa kuva - sellainen jollaisia ei enää luojan kiitos julkaista. Syy: levyteollisuuden alamäki.

Sillä silkasta exploitaatiostahan tässä levyssä on kyse. Takavuosina erinäiset missit, tai urheilijat saivat päähänsä, tai heille mahdollisesti tarjottiin jostain syystä musiikkijulkaisun tekemistä. Oli niitä avuja tai sitten (yleensä) ei. Tässä mielessä tuolloin uransa ja julkisuuskuvansa nostetta elänyt Tony Halme (maaliskuun 2003 eduskuntavaaleissa huimat 16390 ääntä) teki vanhan kunnon "rahat pois faneilta" liikkeen. Halme levytti pitkäsoitollisen aikansa tekno-taustalle tehtyjä käännösbiisejä ja versioita muiden kappaleista. Kanteen laitettiin laskelmoitu kuva, jossa tappelija-Halme kohtaa peilissä pukumies-Halmeen. Todennäköisesti tässä pelattiin nappuloita jo miehen "vakavasti otettavalle" poliittiselle uralle.

Itse en kyseisen levyn fyysistä kappaletta omista ja viimeksi kuulin tämän kokonaisuudessaan viime kesäisellä keikkamatkalla. CD oli luonnollisesti Mustamaen-torin piraattiversio - kadonnutta kansanperinnettä sekin. Alkuperäisestä kopioidut kansilehtiset siinä kuitenkin oli, eikä levyn tuotantovastaavan nimeä niistä löytynyt, eikä juuri muitakaan tuotanto- tai sovitustietoja. Arvailujen varaan jää, onko pääjehu ollut Risto Asikainen, Ilkka Vainio vai joku muu. Jumputtavista aikansa tekno-sovituksista vastasi Tommy Lindell. Halmeen vokaaleihin ei ole pistetty turhaa aikaa kiinni, vaan mies puhuu/laulaa biisit läpi monotonisesti ja silloin tällöin toistuva "Huu Haa!" huudahduskin tuntuu jälkikäteen eri biiseihin liimatulta. Eli suomeksi sanottuna vanhoihin käännös- ja muiden hittibiiseihin perustuvat esitykset on paukutettu narulle, tai siis kovalevylle ihan muutaman tunnin sessiossa, jonka jälkeen levy ulos ja fyffet sisään.

Levyn idea/niin sanottu hauskuus oli tietenkin Halmeen Viikinkihahmon kautta kierrätetyt lyriikat, jotka nimibiisin ja Nukkumatin kohdalla saavat oman merkityksensä. Vierailijoitakin on mukana; 'Tahdon olla sulle hyvin hellä' kappaleen "ironiaa" korostaa taustalauluja laulanut tuon ajan julkkis-domina Veronica. Osa lyriikoista on muutettu levylle Halmeen hahmolle sopiviksi ja niistä on vastuussa mystinen Kim Finn, jonka henkilöllisyys jää arvailujen varaan. Tällaisissa roskajulkaisuissahan on pitkä perinne salanimien käytössä, kuten Juha Vainion alter ego "Kirsi Sunila".

Ponnistuksiinsa nähden levy varmasti tuotti yhtiölle ja Halmeelle kulut takaisin ja vähän päälle. Tony Halmehan niin sanotusti keikkaili hamaan loppuunsa saakka baarien nurkassa taustanauhan kera. Ei voi olla vetämättä yhtenäisiä lankoja Matti Nykäsen ja Halmeen välille, vaikka näistä ensimmäisen järki ja maksa onkin kestänyt yllättävän hyvin Halmeen surullisen tapauksen rinnalla.

Pitkäsoitto on kuitenkin pitkäsoitto, eikä sitä kuuntele varmaan kovinkaan Halme-fani alusta loppuun ja hymyssä suin. Todennäköisesti se oli myynnillisesti myös jonkinnäköinen pettymys, sillä Halmeen laulu-uraa oli tätä ennen jo pohjustettu kahdella singlellä, joista ensimmäinen vuonna 1999 julkaistu "Viikinki" myi kultaa. Ei sekään mitään suurta taidetta ole, enkä usko sen eksyneen 5000 teini-Corollaan, vaan lieneekö levy-yhtiö vähän ostanut niitä itselleen?

Halmeen levytysura jatkui vielä vuoden 2002 'Isätön poika' singlelle asti, mutta kansanedustajan ura lopetti sen. Se olikin sitten oma näytöksensä. Mestarit salilla on aikansa ja teollisuutensa kuva, jollaisia ei enää julkaista. Nykyään samaa musiikillista "itsensä toteuttamista" julkkisten toimesta tapaa ehkä topless-DJ hommissa, tai Bile-Danin mielikuvituksettomassa läppärillä kasatussa "housessa".