Edellinen Finnjet-singers käsitteli aikansa yhtä kuvaa; mainossingleä ja nyt siirrytään tavallaan kentän toiselle laidalle. Yhteistä kummallekin teokselle on kuitenkin usko, että musiikilla ja siihen liitetyllä sanomalla voitaisiin saada jotain aikaan. Itse en ole edelleenkään päässyt varmaan selvyyteen, onko se mahdollista. Ehkä on, ehkä ei.
Mainosten ja markkinoinnin maailman yksi ovela keino on aina ollut tieto ihmisen halusta kuulua tai päästä johonkin ryhmään ja tämän manipulointi. Samaa ilmiötä ja 'voittajien kelkkaan hyppäämistä' voi havaita esimerkiksi vaaleissa, joissa osa äänestäjistä hyppää sen kummempaa pohtimatta gallup-johtajan kelkkaan päästäkseen jollain tavalla osalliseksi sitten tulevasta voitosta ja olla 'samaa mieltä'. Kelkka saattaa taas kääntyä seuraavalla kerralla ihan toiseen suuntaan ja samasta syystä. Applen tuotteet ovat myös yleisesti käytetty malliesimerkki 'voittajan/eliitin valinnasta'; ne ovat haluttuja, vaikka niissä olisi selkeitä teknisiäkin puutteita, tai kestävyysongelmia. Ehkä pitkäaikaisin esimerkki löytyy urheiluasusteiden puolella toimivasta Nikestä, joka on pitkän aikaa valinnut mannekiineikseen puhtaita yksilöurheilijoita tai yksilöitä, jotka eivät kerta kaikkiaan ikinä seiso hopeapallilla. Niket päällä seisot voittajien puolella.
Aasinsiltaa käyttämättä ja kärjistäen voi väittää, että laululiike ja vasemmistolainen nuorisoliike vetosi yksilötasolla pitkälti samanlaisiin asioihin, kuin edellisen kappaleen esimerkit. Toki vasemmistolaisuudessa ihan ajatuksena on paljon hienoja päämääriä, kuten tasa-arvo, yhtäläiset oikeudet lähtökohdista riippumatta, pääoman ja työn ristiriita ja niin edelleen, jotka saattoivat tulla arjessa vastaan ja olivat osa aikansa keskustelunaiheita. Silti osa aktiivitoimintaan tai fanittamiseen mukaan lähteneistä intoutui todennäköisemmin nähtyään ja kuultuaan taistolaisen tai vasemmistolaisen 'eliitin' esiintymistä ja osallistumista tärkeimpänä Agit Prop. Ja se, että se oli jollain tapaa suosittua sekä korosti ymmärtäjän muodikaaksi koettua valveutuneisuutta. Eikä siitäkään ollut haittaa, että maltillinen vasemmistolainen, tai porvari-isä ärsyyntyi vähän.
Ei liene kaukaa haettua verrata ilmiötä tyytyväiseen yksilöön Cheekin stadionkeikan yleisössä. Samanlaisia yhteiskunnallisia ja luokkatietoisia aikansa teemoja voi vetää Cheekin hahmoon ja kappaleisiin, kuin laululiikkeeseen. Yksilö on vain korvannut nyt yhteisöllisyyden.
Toinen syy taisi olla ihan yksinkertainen, kun katsoo Punaviestinkin kantta; nuoret aikuiset tytöt ja pojat löysivät toisiaan näissä muodikkaissa hommissa. Cheekin keikalla tämäkin homma hoituu.
Edellä mainittu Agit Prop toimi pitkälti esimerkkinä lukemattomille laululiikkeen yhtyeille. Se näytti myös miten sen takana olevilla vahvoilla taloudellisilla resursseilla sai aika suuren näkyvyyden. Eli taistolaista liikettä rahoitettiin ja autettiin hyvin avarakätisesti, mistä johtuen moni poroporvariperheen isä on kiroillut tv-vastaanottimensa äärellä "eikö siellä kukaan muu esiinny". Tämä vaihe on osaltaan aiheuttanut niin syvät traumat, ettei kukaan vieläkään aseta kyseenalaiseksi väitettä 'punaisesta ylestä', vaikka hallintoneuvoston kokoonpanoa, ohjelmakarttaa ja toimittajien nykyistä yleistä poliittista kantaa ajattelemalla voisi olla toista mieltä.
Työväenliike oli Neuvostoliiton romahtamiseen asti vahvasti kahtiajakautunut SDP:n ja SKP:n parlamentaarisen toimijan SKDL:n taistellessa 'sieluista'. Kumpikin ponnisti historiansa alussa samoilta työväentaloilta ja kummallakin oli samat perinteet lauluissaan alkaen suomalaisista 'arkkiviisuista', joiden tietynlaisena jatkumonahan laululiikettä voidaan pitää.
Laululiikettä pidetään edellisissä kappaleissa mainituista syistä miltei yksinomaan taistolaisen- tai aikansa laitavasemmiston liikkeenä, mutta mukana oli myös muualta vasemmistosta tulleita yhtyeitä.
Hämeenlinnalainen Punaviesti syntyi 1973 ja se toimi alusta loppuun sosiaalidemokraattisen nuorisotoiminnan kautta. Levyn alkaessa pyörimään tätä ei heti huomaa, koska osansa saavat heti satiirin muodossa paatoksellisesti murhanhimoiset kenraalit. Yhtye koottiin nuorisojärjestön omasta innostuksesta ja kannen saatesanojen mukaan 'kaupallisen Eurovisiomusiikin vallattua maata' laulamaan tärkeistä asioista. Taustaltaan jäsenet olivat hyvin työväenluokkaisia ja ammattisia. Jäsenlistassa ensin mainittu Tiina Pelkonen on todennäköisesti yhtyeen jonkinasteinen johtaja ja opiskeli levytyksen aikaan Työväen akatemiassa. Levyn tuotannosta vastaa M.A. Nummisen lisäksi yllättävästi Kari Rydman, joka on myös sävellysvastuussa vinyylin ykköspuolen biiseistä ja laulaa itse kappaleen 'Minä rakastan teitä toverit' (samaan tyyliin, kuin aikaisemman sävellyksensä 'Maa on niin kaunis'). Hämmentävää. Kappaleet liikkuvat luokkatietoisuuden ja rakkauden maastossa, joista jälkimmäisessä Chydenius-Korhonen parilla oli tietysti vahva vaikutus.
Kakkospuoli on yhtyeen itsensä ja muiden aikansa amatöörisäveltäjien tuotantoa. Parhaimpana näistä nousee esille Solid-yhtyeestä tunnettu(?) Ilkka Hannulan sävellys 'Laula lintu', jossa lintu lentää tehtaaseen ja laulaa luokkatietoisuuden viestiä. Tilkkutäkkimäisyydestäkin kärsivä kakkospuoli olisi mielellään kaivannut enemmänkin tällaista 'Mummi kutoo' henkistä tavaraa, mutta sanomahan tässä on nähtävästi ollut tärkeimmällä sijalle ja säveltaide vasta sitten, vaikka kaikki kappaleet esitetään stemmalauluina mukavalla amatöörimaisella otteella. Mummi kutoo tulee mieleen myös levyn kansimateriaalista, joka on mattaruskealle pehmeälle paperille painettu Painomestarit Oy:ssä. Minun ja edellisten omistajien sormenjäljet ovat jääneet mukavasti materiaalin pintaan.
Punaviesti on mielenkiintoinen ja ristiriitainen levy. Sen kappalemateriaali on pehmeämpää ja opastavampaa, kuin laitavasemmiston luokka- ja herravihaa pursuavat teokset, mutta eipä se ole yhtä iskevääkään. Toisaalta sen läpi tuoksuu aikansa DIY ja hentoinen amatöörihenki, joka sitten NL-rahotteisessa apurahalaulumusiikissa on poissa. Ero SDP:n ja SKP:n artisteilla oli kuulemma siinä, että ensin mainittujen iltamista ja muista ei saanut usein edes matkakulujen vertaa, kun jälkimmäisen juhlissa puitteet olivat kunnossa ja maksupuoli pelasi.
Tämä tuskin soi missään ironisissa illanistujaisissa, mutta on mielenkiintoinen dokumentti ajastaan ja imiöstä eikä tämän julkaisseen Love Recordsin mesenointia ja ennakkoluulottomuutta (yhtiön johtohan oli tunnettu enemmän laitavasemmistosympatioistaan) voi kuin kehua. Tällaiseen ne Ganesista saadut rahat pistettiin.
Takinkäännöstä puheenollen; Punaviesti on ymmärtääkseni edelleen toiminnassa ja keikkaileekin kerran vuodessa parissa.