Cosmic Jokersia pidetään usein yhtenä 'kosmisen musiikin' tai krautrockin jos ei nyt yhtenä pääbändeistä, niin ainakin huomion arvoisena orkesterina. Yhtyeen pitkämuotoisia (tai muodottomia) jameja, jotka tietenkin täyttivät kahdella kappaleella levyn kummankin puolen, pidetään joissakin piireissä tyylilajin parhaimpina. Vaikka 'kokoonpanon' miehistö koostuukin varmaan krautrockin kovimmista nimistä, tuottajista ja äänittäjistä Cosmic Jokers ei itselleni ole ikinä ollut sieltä parhaimmasta päästä. Vaikka kuulin yhtyettä jo ennen sen eittämättä mielenkiintoista taustatarinaa.
Yhtyeeltä julkaistiin muutama levy putkeen vuonna 1974 ja julkaisijana toimi Rolf-Ulrich Kaiserin 'Kosmische Musik', joka oli miehen 'Ohr'-levy-yhtiön alamerkki. Kaiserin levy-yhtiön katalogi oli varmaan se puhtain 'ei motorisen' krautrockin, eli folkin ja suhinan julkaisija, joka omalta osaltaan muokkasi kuvan musiikkityylistä sellaiseksi, millaisena sen tänä päivänä tunnemme. Kaiserilla oli siis visio musiikista ja hän auttoi ja päästi levyttämään sellaisia yhtyeitä ja artisteja, jotka 70-luvun alun 'edistyksellisenäkin' aikana olisivat jääneet muilta julkaisematta.
Cosmic Jokersin kaikki musiikit äänitettiin parissa studio-jamissa, jossa mukana olivat entiset Ash Ra-miehet Manuel Göttsching, Rosi ja Klaus Schulze, sekä osittais-saksalaisen sinfonisen proge-yhtye Wallensteinin Jürgen Dollase ja Harald Grosskopf. Äänittäjänä ja yhtenä soittajana toimi Kaiserin luottomies Dieter Dierks, joka nousi myöhemmin maineeseen The Scorpionsin hovituottajana.
Itse 'yhtye' ei tiennyt levytyksestä mitään, vaan nauhat pyörivät salaa taustalla. Levyn ykköspuolen täyttävä 'Kinder des Alls' alkaa kömpelöhköllä jazz-funk-jamilla, jonka taustalle pamahtelee EMS-synthin hälyääniä ja Rosin höpötystä. Viiden ja puolen minuutin kohdalla crossfeidataan takaa mellotronkuoron taivaaseen kohoavia huokailuja johon yhtyy flyygelin kolinaa. Tästä eteenpäin jatketaan taas free-form jamituksella joka muuttuu ehkä Ash Ra Tempelin ensilevyjä muistuttavaksi rokkaukseksi. Taustalta pullahtelee koko ajan Schulzen yksinkertaisia synajuttuja.
Kakkospuolen avaa samanlainen kömpelö funk-jami huilun säestämänä jota paisutetaan jättimäisellä kaiulla. Taustalla vaeltelee levottomasti yksinkertaisen syntetisaattorin pillahdukset ja kimitykset. Seitsemän minuutin kohdalla kaiku päästetään valloilleen sen lätistellessä ja humistellessa taustalla kitaran näppäillessä. Muutaman minuutin päästä alkaa taas yhtyeen jami-funkki, joka purkautuu synahälyyn ja Rosin kaiutettuun sanailuun joka huipentuu superkaiutettuun loppuun jonka taustalla soi melankolinen synakuvio.
Sama kokoonpano käytännössä soitti myös edellisenä vuonna ilmestyneellä Walter Wegmüllerin 'Tarot'-levyllä, skarpimmin ja eloisammin. Kumpikin sessio oli varmasti eittämättä dousattu, todennäköisesti tuottajan tarjoama, mutta 'Tarot' tupla-albumimitastaan huolimatta on huomattavasti kompaktimpi ja napakampi teos, kuten myös levyn yötaukojen aikana äänitetty Ash Ra Tempelin mahtava 'Join Inn'.
Levyä tai koko yhtyeen tuotantoa voi myös hyvällä omatunnolla sanoa aikansa remiksaukseksi, tai konkreettiseksi musiikiksi. Ehkä Galactic Supermarket ja muu Cosmic Jokers tuotanto on omaan korvaani liian kasaan liimailtua ja cross-feidailtua, mutta ymmärrän jos joku pitää myös tästä teoksestä. Onhan tässä jotain samaa riskinottoa, kuin vaikka free-jazzissa; aina ei lähde, mutta sitten kun lähtee, ne osat ja kohdat ovat ympäröivään ankeuteen nähden hienoja hetkiä.
Cosmic Jokersin tarulla tai siis Rolf-Urlich Kaiserin mesenaatin uralla oli kuitenkin kyseenalainen loppu. Göttsching oli selailemassa levyjä levykaupassa, kun kuuli kaupan kauttimista tutun kuuloista kitaransoittoa. Kauppias näytti levyn, jossa Göttsching soitti tietämättään ja haluamattaan. Tämä katkaisi useiden soittajien välit Kaiserin kanssa ja osa artisteista siirtyi Richard Bransonin juuri perustamalle Virgin-levymerkille, joka alun rohkean julkaisupolitiikan lisäksi yritti samalla hyötyä taloudellisesti sen mitä krautrockista nyt oli mahdollista.
Kaiser itse sai episodista hermoromahduksen (väitetään myös skitsofreenikoksi). Hän muutti vaimonsa Gillen kanssa Kölniin huhujen mukaan kerjäten aamuisin ruokaa kadulla. 70-luvun jälkeen miestä ei musiikkikuvioissa ole tiettävästi nähty.