Petri Lahtinen on pyörinyt tasaisesti Levyhyllyssä ja mies piti takavuosina (tai no, vuosina jolloin musablogit olivat vielä voimissaan) aktiivisesti omaa musablogiaankin.
Alunperin aika puhtaasti singer/songwriter meiningillä netissä edustanut artisti on tässä vuosien saatossa lipunut toteutuksessaan enemmän ja enemmän kokeelliseen suuntaan, josta yksi haara on Tampereen suunnassa toimiva Dark Reindeer-prokkis. Tämä yhdistelee käsittääkseni audioon kuvaa ja tanssia yms ja esiintyy suhteellisen aktiivisesti artsyissä tapahtumissa.
For The First Time on tässä Lahtisen experimentaaliin lipumisessa taas uusi merkkipaalu, sillä siinä missä Dark Reindeer maalailee kitaralla ja elektroniikalla kuitenkin... no... niinkuin kitaralla ja elektroniikalla maalaillaan, tämä Paul Mimlitschin kanssa yhteistyössä tehty Bandcamp-julkaisu heiluu jo puhtaan avant-garden rajamailla.
Ymmärtääkseni yhdysvaltalainen Mimlitsch on julkaissut omakustanteita ja muuta jo pitkän aikaa ja soittaa puhaltimien lisäksi perkussioita yms. Nykypäivä ja sähköposti mahdollistavat mainiosti suurtenkin välimatkojen väliset kollaboraatiot, jos sävelet ovat selvät.
Tällä äänitteellä Mimlitsch on soittanut ja editoinut akustisia metalliääniä, jotka muodostavat tämän viisi-biisisen julkaisun pohjan. Kilahduksia, kolahduksia ja välillä sormipiano-tyylisiä puolikomppeja. Lahtinen taas vokalisoi päälle, samplaa puheääniä ja soittaa mm. FM-synteesin kuuloisia juttuja ja laulaa teemoja, jotka ovat tasan sen himpun verran melodisia, tai formaaleja, että niistä jää ääni- ja muistijälki joka muistuttaa hipaisulta "oikeaa musiikkia". Ehkä joku David Bowien 'Blackstar'-levyn kokeellinen henki vielä askeleen eteenpäin otettuna kuvaa meininkiä parhaiten? Melodia, tai sen oletus kieppuu hetken eetterissä kadoten, kun siitä yrittää saada kiinni.
Mitään jokapojan- tai tytön musaa tämä For The First Time ei ole. Kiinnekohdista kiinnisaaminen vaatii kuulijalta korvaa, tai halua, mutta toisaalta kilahtelut, syntikoiden humahtelut ja vokaalit saattavat halukkaan kuulijan korvassa kestää pidempään, kuin perinteinen melodisuus. Helpotusta tuo julkaisun pituus, joka on just passeli tällaiselle kamalle; ei liian pitkä, mutta ei liian lyhytkään. Rohkeaa menoa.
https://petrilahtinen.bandcamp.com/album/for-the-first-time
Levyarvio: Marillion – Afraid Of Sunlight (1995)
16 tuntia sitten