Jim Carroll tunnetaan varmaan parhaiten kirjailijana ja 'Basketball Diaries' kirjan kirjoittajana, josta tehtyä elokuvaa tähditti 1995 aikansa suurin starba Leonardo DiCaprio. Elokuva on osittain miehen omaan elämään perustuva.
Carrollin heroiiniriippuvuus alkoi jo 13-vuotiaana. Hän vietti todellista kaksoiselämää pelaamalla high school-sarjan korkeimmalla tasolla koripalloa ja toimien samalla poikaprostituoituna rahoittaakseen riippuvuuttaan.
Kirja julkaistiin vuonna 1978 ja seuraavana vuonna Carroll muutti Kaliforniaan päästäkseen helpommin eroon addiktiostaan. Samalla hän alkoi tehdä musiikkia, mihin häntä rohkaisi entinen kämppäkaveri Patti Smith. Samoissa piireissä pyöri myös valokuvaaja Annie Leibovitz, joka on kuvannut levyn kansikuvat.
Catholic Boy äänitettiin vuoden 1979 kesällä ja julkaistiin vuoden 1980 ensimmäisinä päivinä. Se nousi Billboardin listoilla sijalle 73, mikä ei ehkä ollut jättimäinen menestys, mutta tottavieköön kunnioitettava sija musiikin ulkopuolelta ponnistavalle kirjailijalle. Toki edellisvuosien kirjallinen menestys auttoi, mutta silti. Pari levyn biisiä sai mukavasti soittoa FM-asemilla ja nimibiisi pääsi pari vuotta myöhemmin Blue Öyster Cultin levylle mukaan - tällä levyllä parissa biisissä mukana olleen BÖC:in kosketinsoittaja Allen Lanierin takia. Toinen vieraileva tähti levyllä on yhdessä biisissä fonia tuuttaava Bobby Keyes, joka on tuttu.. no soitti aika monella Dr. Johnin, Stonesin ynnä muun 70-luvun klassikkoalbumilla.
Levy ei olekaan yhtään hullumpi - kirjailijan levyksi. Carroll ei varsinaisesti laula, vaan lausuu tai möykkää lakonisesti proosalliset tekstinsä, mikä kuulostaa monella tapaa tutulta itärannikon muidenkin punk-rokkamiehien ulosannilta. Jonathan Richmann, Richard Hell, Johnny Thunders ja niin edelleen. Levyn alun pätevyys aiheuttaa yllätysmomentin joka saa musiikin kuulostamaan todella hyvältä, mutta koko levyllinen 38 minuutin pituudesta huolimatta on haastava. Tekstiä tarinaa, tai siis synkkää tarinaa tulee sillä mitalla, että alkaa hivenen puuduttaa, vaikka taustabändi kaksine kitraroineen jytää esimerkillisen hienosti. Ja nämä ovat kaiken lisäksi ihan rivimiehiä. Mietin, että olisiko tämä tähän asti paras 'kirjailijan rokkaus' mitä olen kuullut? Siihen samaan New Yorkin pimeämmän puolen jatkumoon tämä menee Lou Reedin kanssa.
Jim Carroll vietti vielä muutaman vuoden musiikin parissa toimien ihan päätoimisesti bändihommissa. PAri muutakin julkaisua ilmestyi, mutta niitä en ole kuullut. Hän siirtyi takaisin kirjailijaksi, mutta kuoli vuonna 2009 Manhattanin kodissaan työpöytänsä ääreen sydänkohtaukseen.
Hitaammin hyvää
4 tuntia sitten