Faustin kakkoslevy alkaa Velvet Underground-tyylisellä tomikomppi-jumituksella, joka rupeaa puolen minuutin jälkeen toimimaan. Seitsemän minuutin päästä jatketaan pikkubiiseillä, simppeleillä rytmeillä ja oudoilla kuorrutuksilla. Paljon artsympi kuin toinen Faust-suosikki IV. Faust Tapesia en ole kuullut, joten se on hankintalistalla seuraavaksi.
Levyarvio: The Alan Parsons Project – Pyramid (1978)
7 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti