sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Robert Wyatt - Shleep 1997

Kun levyllä on mukana Brian Eno missä tahansa roolissa, se harvemmin on huono. Tällä kertaa vielä levyttävä artistikaan ei jätä parantamisen varaa.

Shleep oli Wyattin seitsemäs soololevy ja kappaleet on sävelletty yhdessä hänen vaimonsa Alfreda 'Alfie' Bengen kanssa. Lyyrikko/kuvittaja-vaimo on vastuussa myös levyn kansitaiteesta, joka unisuudessaan kuvaa albumin sisältöä hienosti.

Proge-pieruista Robert Wyatt on nauttinut aina suurta arvostusta nuorempienkin muusikkosukupolvien keskuudessa. Jostain syystä hän oli jopa punkin ja uuden aallon artistienkin suosikki, vaikka proge olikin hetken aikaa pannassa.
Tästä johtuen hänellä ei ole ollut vaikeuksia saada mielenkiintoisia artistivieraita levyillensä. Tällä levyllä sellaisina ovat aiemmin mainittu Brian Eno ja uuden aallon entinen mestari Paul Weller.

Levy jatkaa aikaisemmiltakin plätyiltä tutuilla linjoilla jatsaten unimaisissa ja eteerisissä maisemissa Wyattin laulaessa kappaleet poikakuoroäänellään. Juuri kun olin mielessäni julistamassa levyä huonommaksi hiilipaperikopioksi 'Rock Bottomista' se tempaisi mukaansa.

Ei kommentteja: