Levyhyllyssä on pyörinyt muutamankin kerran Jukka Tolonen, joka kuului musiikinkuuntelun alkuaikojeni inhokkikitaristeihin. Näpläystä, liian vähän feedbackkia ja tilulilunakitusta. Tätä Django pappaa kuulin myös pari biisiä --> kakkaa vaareille.Teinit ovat kaiken voimavara ehdottomuutensa ja kokemuksen puutteen kera!
Jos en väärin muista, joltain Tolosen hyvistä levyistä löytyy ihan Django niminen biisikin.
Belgiassa 1910 syntynyt mustalainen Django Reinhardt oli aikansa paras kitaristi, soittotyylin uudistaja, sekä ehdottomasti merkittävin eurooppalainen jazz-muusikko.
Kiertolaiselämää viettänyt Reinhardt aloitti soittamisen harjoittelun jo varhain viululla, kitaralla ja banjolla. Hän soitti korvakuulolta ilman muodollista musiikillista koulutusta ja nuotinlukutaitoa. Oikean lukutaidonkin hän opetteli vasta aikuisena.
Itsensä jo elättävä muusikko loukkaantui pahoin tulipalossa, jossa hänen toinen jalkansa halvaantui osittain ja mikä pahinta vasemman käden nimetön ja pikkurilli paloivat pahoin. Hän opetteli uuden tyylin soittaa, missä puuttuvat sormet eivät osallistuneet sooloiluun, vaikkakin olivat apuna soinnuissa. Näin hän aloitti pätkäsormikitaristien linjan, johon kuuluu muun muassa riffien mestari Tony Iommi.
Reinhardt siirtyi kokonaan kitaran soittoon, muutti Pariisiin ja perusti viulisti Stéphane Grappellin kanssa kuuluisan kvintetinsä, joka soitti hänen kuolemaansa asti. Yhtye oli itse asiassa varmaan aikansa ainoa, jossa oli pelkkiä kielisoittimia (no, jousisoittimia myös).
Yhtye oli sodan syttymisen hetkellä kiertueella Isossa Britaniasssa, minne useat sen jäsenet jäivät, kuten myös Djangon vaimo, josta hän otti eron. Hän itse palasi Pariisiin, mihin hän jäi sodan loppuun asti. Satatuhatta romania joutui sodan aikana keskitysleirille, mutta Reinhardt selvisi naarmuitta lukuisista pakoyrityksistä huolimatta. Syyksi on arveltu muutamaa kielletystä jazzista pitävää saksalaisupseeria, jotka suojelivat häntä. Jazzin soittaminen oli kuitenkin kielletty koko sodan ajan.
Sodan päätyttyä Reinhardt yhtyeineen matkusti Yhdysvaltoihin, missä he esiintyivät eturivin jazz-artistien kanssa. Työtä piti tulla enemmänkin, mutta Django kyllästti odotteluun ja palasi Pariisiin, jossa jatkoi uraa. Hetkeä ennen kuolemaansa aivoverenvuotoon 1953 hän oli alkanut jo omaksumaan uutta jazz-tyyliä; beboppia.
Django Reinhardt levytti 20 vuoden aikana noin 500 levytystä, jotka on tiivistetty kohtuullisen hyvin tälle Verven kokoelmalle. Levyltä puuttuu aivan levytysuran alun esitykset, mutta muuten se on pätevä katsaus. Yhdellä kappaleella hän taitaa soittaa itse jopa viulua.
Ilmeisen sormiakrobatian lisäksi Reinhardtin musiikissa erittäin positiivinen, jostain menneisyyden hilpeästä maailmasta kumpuava tenho. Yksi syy on tietysti myöhemmästä jazzista poikkeava viulun käyttö yhtenä pääinstrumenttina. Ja Djangon selvästi tunnistettava artikulaatio.
Tässä hänen ja Grappellin 'Quintette du Hot Club de France' juuri maailmansodan kynnyksellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti