Browne sai levytyssopimuksen ja ensilevy nousikin jättimenestykseksi. Brownen biisejä hittasivat muutkin, kuuluisimpana tietysti kamala, mutta eeppinen Eagles 'Take it Easy' kappaleen kanssa.
Running on Empty oli Brownen viides levy. Jos Browne on/oli pahimmillaan 70-luvun puolenvälin puuterinenäistä keskitien folk/country-rockkia, oli miehellä kuitenkin särmää verrattuna esimerkiksi tuohon aikaisemmin mainittuun Eaglesiin (tekee ristinmerkin). Levy on myös konseptiltaan aika jännittävä ja poikkeava.
Running on Empty on nimittäin äänitetty Brownen kiertueella ja sisältää yksinäisiä akustisia hotellihuoneäänityksiä, takahuone-jameja, live-vetoja ja jopa kiertuebussissa äänitettyjä biisejä. Kappaleita yhdistää niiden teema kiertämisestä ja sen tyhjyydestä. Nimibiisi kuulostaakin eeppiseltä ja mukana on tietenkin myös laulu aikansa suosikkihuumeelle kokaiinille. Poikkeavaa aikansa livelevyihin verrattuna oli myös se, että levyn kaikki kappaleet ovat aikaisemmin levyttämättömiä. Siis Brownen toimesta. Voisi siis sanoa, että levy on lähtökohdiltaan melko rohkea.
Brownen suurbändi tuo kieltämättä mieleen toisen aikalaisensa E Street Bandin. Kummankin musiikissa on mukana popöösiä mahtipontisuutta, mutta samalla myös jotain sympaattista. Pomon eduksi on kuitenkin sanottava, että hänellä on sielukkaampi lauluääni. Toisaalta Browne on uransa aikana ollut suorasanaisemmin mukana poliittisessa aktivismissa. Mutta levyjä miehet ovat myyneet.
Mihin helvetin vertailukorttisarjaan tässä eksyttiin? Running on Empty on kaikessa 70-luvun loppupuolen pöhöttyneisyydessään tai siitä huolimatta pätevä levy. Jos Pomot, Rollin Thunder Revuet, Dennis Wilsonit ja muut putoavat, kannattaa kokeilla Running on Emptyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti