sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Wilco & Billy Bragg - California Stars live



Billy Bragg julkaisi uuden levyn viiteen vuoteen ja luin miehen haastattelun uusimmasta Soundista, jossa hän pohti eroja musiikin ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen välillä 80- ja Spotify-luvun välillä. Koska vietin lapsuuteni 80-luvulla Teppo Tavallisen näköinen, särötetyllä kitaralla itseään kompannut Bragg ui omaankin kiikariin, mutten musasta välittänyt, enkä sisältöä ymmärtänyt. Bragg oli hahmo, joka kävi yksinäistä tuhoontuomittua taistelua Thatcherin hallintoa vastaan.

Woody Guthrie taas on kaikkien vasemmistolaisten protestilaulajien isä- äiti ja isoisä. Wilco-yhtye sävelsi musiikkia miehen julkaisemattomiin teksteihin ja mukaan otettiin se nykyaikamme itseoikeutettu ruohonjuurikentän protestimies Bragg. Tuloksena syntyi kaksi levyllistä musiikkia (Mermaid Avenue I & II), joista täytyy tunnustaa, etten ole irtobiisejä lukuunottamatta kuullut kumpaakaan kokonaan. Wilcon nokkamies Tweedy on hankalan tyypin maineessa ja levytysten jälkeen huhuiltiin välirikosta hänen ja Braggin välillä, mutta tässä he nyt mahtuivat samalle lavalle.

Ei kommentteja: