Star Wars, eli kotimaisittain Tähtien sota on luonut monta todella ikonista elokuvaääntä/tehostetta, jotka jokainen kerran ne kuullut tunnistaa. Ja on yleensä myös vaikuttunut niistä, että ne ovat jättäneet pysyvän muistijäljen. Aika kova saavutus äänille, jotka ensiesiintyivät elokuvassa neljäkymmentä vuotta sitten.
Näiden äänien takana on mies nimeltä Ben Burtt, joka tekaisi myöhemmin muun muassa esim. ET-elokuvan ET:n puheäänen. Siinä missä tuon ajan sci-fi-leffat luottivat tehosteissaan pääosin elektronisesti luotuihin ääniin, Burtt sekoitteli löytämiään "tavanomaisia" ääniä ja elektroniikkaa keskenään. Näin luotiin tuohon avaruussatuun valomiekan lisäksi laser-blasterin äänet (alunperin vasaralla lyöty radiomaston tukivaijeri), Darth Vaderin hengitys (Berttin oman sukelluspuvun happilaitteen hengitysääni) ja Luken ja Chewbaccan välisen shakkimaisen hologrammipelin äänet.
Miten syntyivät sitten ne mainitut valosapelien äänet? Idea niihin tuli Berttin kokemuksesta Etelä-Kalifornian yliopiston elokuva- ja tv-linjan leffasalista, jossa filmiprojektoria pyöritti kaksi moottoria. Näiden moottoreiden keskinäinen nopeudenmuutos sai aikaan humisevan resonaatioäänen. Tätä ei kuitenkaan äänitetty sellaisenaan elokuvaan, vaan äänen kopioiminen ja ohjaaminen mahdollistui erään äänitysvahingon jälkeen (mikrofoni kiersi rikkinäisestä televisiosta). Mikrofoni ja televisio reagoivat huoneessa liikkuessa samankaltaisella humisevalla äänilopputuloksella plus muodosti liikkuvan niin sanotun Dopplerin efektin. Nämä kaksi asiaa yhdistettiin ja lopputuloksena oli valomiekan humina.
R2D2:sen piipitys, viheltely ja pulputus oli taas yhdistelmä yllä olevan videon tyylistä ARP 2600-syntetisaattorin pulputusta ja Berttin omaa ääntelyä ja viheltelyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti