Chillout - mietteitä ja pohdintaa

Levyhyllyn päivitystahti on ollut hitaampi johtuen muista elämän kiireistä. Levyjä ja musaa on tullut silti kuunneltua ja löydetty uusiakin juttuja. Nyt on vain tuntunut siltä, että muutamankin lainin päivitys on jotenkin hirveän työlästä.

Olen itse myös amatöörimuusikko ja soitan aika paljon kaikennäköistä oman mukavuusalueen rajoilta omalle mukavuusalueelle. Ja tämä tarkoittaa tällä hetkellä iskelmästä kantrin kautta hardcoreen. Ja tietty suurin rakkauteni, eli elektroninen musiikki. Viimeiseksi mainittua vaivaa sama passiivisuus, kuin blogin kirjoittamiseen: olen tässä vuosien ja etenkin viimeisen vuoden aikana hankkinut kohtuullisen pätevän ja laajan gearin pääsääntöisesti analogisia laitteita, mutta niiden päälle laittaminen tuntuu olevan kovin työlästä. Siis virran laittaminen ja äänen kytkeminen ulos, vaikka joka kerta siitä on kyllä riittänyt sitten mielihyvää. Mielessäni lupailen, että kunhan saan rakennettua kunnon liikuteltavan alustan noille moduuleilleni, niin sitten taas homman aloituskynnys on matalampi. Ehkä näin.

Tällä hetkellä muodissa on syntikkapuolella noitten eurorack-modulaarien, eli modulaarisyntetisaattoreiden rakentelu. Homma ei ole kuitenkaan pienipalkkaisten, tai työttömien heiniä, sillä yksittäisten moduulien hinta halvimmillaan on satasessa ja soitettava, järkevä laitteisto lähtee parista tonnista. Halvemmallakin varmasti pärjäisi, eikä paritonnia ole tietysti laadukkaasta soittimesta suuri summa. Mikä noissa modulaareissa ja siinä skenessä on hienoa, on se että ne usein tehdään soittajansa äänenveistimiksi tai leikkikaluiksi, jolloin löytäminen ja leikkiminen on pääosassa tekniikkaharjoittelun sijasta. Laitteita naitetaan usein joko analogisen, tai tietokonesekvensserin kanssa, jolloin sävellys/soittotyö ulkoistetaan laitteeseen ja toistossa päästään kokeilemaan äänen sähköistä muokkausta.
Itse siis diggailen tuosta skenestä, mutta kainaloita myöten en ole lähtenyt mukaan, sillä sähkömiehen näppäryys ja ylipäätään kiinnostus laitteiden kasaamiseen ja näpräämiseen ei ole käsissäni suurta. Mutta tässä talvella ostamani MakeNoisen 0-Coast on osoittautunut niiden muutaman tuntien ajossa hyväksi valinnaksi. Kaaosta ja runsasta ristiinkytkentää saa äänenveistotarkoituksiin 500 eurolla. Plus laite toimii myös "east coast" (eli moogit) henkisesti ihan perinteisesti soitettavana monosyntikkana.

Passiivisuus on kuitenkin ulottunut myös tuon laitteen päällekytkentään. Mutta yllättäen innostuin tässä talvella alla olevien äänitteiden tyyliseen tietokoneella suoritettavaan leikkailuun ja liimailuun. Minulla on ihan perus windows-läppäri, mutta sillekin löytyy ilmaisohjelmia/raitureita, joilla saa aika tasan samanlaista jälkeä, kuin 80-90-luvun taitteen sämpläykseen perustuvissa levytyksissä, kuten KLF:n Chillout-levyllä, tai yhtyeen spin-off The ORB:illa. Jälkimmäisen yhtyeen Alex Patterson sairastaa käsinäppäryyteen vaikuttavaa perinnöllistä sairautta, joten vaikka hän on pyörinyt vuosikymmeniä musiikkiskenessä mm. post-punk bändin vokalistina ja Killing Joke-yhtyeen roudarina, hän ei ole pystynyt opettelemaan soittamaan mitään instrumenttia jouhevasti. Samplerit ja DJ-meno tulivatkin taivaanlahjana hänelle ja ORB:in musa koostettiin alussa vahvasti leikkaa/liimaa tyyliin. Pattersonilla on myös pyörinyt erinäinen joukko apulaisia, joista osa onkin syyttänyt häntä laiskuudesta ja muiden pistämisestä soittohommiin koostaen ja keräten materiaalin. Tänä päivänä Patterson ja Fehlman soittavat musansa läppäreiltä omien tietsikka-livemiksereidensä kautta, mutta jossain vaiheessa olen muistavinani, että kaksikolla oli lavalla noin 2000 kappaleen pankki DAT-nauhoja, joista sitten valkkailtiin ja miksattiin.

Tässä pari omaa miksausta, joissa on mukana leikkausta. liimaamista, looppaamista ja sekaan miksattua itse äänitettyä soittoa. Sämplejä on otettu monesta Levyhyllystäkin tutusta levystä, mutta myös 90-luvun alun tyyliin maailmanmusiikkikirjastoista ja kamoista. Pink Floyd ja Tangerine Dream soi parissa kohtaa, niinkuin tuon aikakauden tyylilajiin kuuluu. Osa tästä on aika hyvin piilotettu.
Tähän päälle vielä tässä vuosien aikana tekemiäni kenttä-äänityksiä. Osasten yhteenlyönnissä on kuitenkin pyritty uuteen taiteelliseen kokonaisuuteen, niinkuin hommaa ysärilläkin puolusteltiin. Jälkimmäinen miksaus perustuu enemmän livesoittoihin, joita on koristeltu sitten muualta otetulla. Sillä soittaa paljon myös kaksi kaveriani Sami ja Tony.

Omaan korvaan nämä kuulostavat pitkälti samalta, kuin nuo tuollaiset back in the days. Mutta niin. Ne olivat aikansa ääntä ja aallonharjaa tehtynä alkeellisilla kopiolaitteilla. Kun saman vääntää tunnissa läppärillä miltei kolmekymmentä vuotta myöhemmin, olo on enemmänkin kuin puoskarilla :D