Giorgio Moroder ja Japan yhdistivät toisensa tällä singlellä, josta tuli hittisinkku viimein kahden uusintajulkaisun jälkeen. Tutut arpeggiot jauhavat, David Sylvainilla on vielä alkulevyjen Bryan Ferry-vaihe päällä, mutta aivan jees.
Levyarvio: Jack O’ The Clock – Portraits (2025)
19 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti