En ole varma, oliko Ribeiron synnyin kieli portugali, mutta molemmat naisartistit ovat ranskankielisiä, vaikka Geneviève laulaakin englanniksi. Molemmilla on myös hyvin vahva ilmaisu, tietyt "nicomaisuudet" ja Beaulieun varsinainen yhtye/duo Menace Rúine tuo hyvin vahvasti mieleen nykyaikaisen version Alpesista.
Soololevy Augury on kuitenkin monta astetta äärimmäisyyksissäkin liikkuvaa Menace Rúinea miedompi tapaus, sillä se on folkkia ja nojaa instrumentaatiossa pääosin artistin teini-iän pääsoittimeen, eli nylonkieliseen kitaraan. Albumi koostuu kuudesta kappaleesta ja kestää puolisen tuntia ja se on koostettu ja sävelletty pitkällä kymmenen vuoden aikajänteellä. Nylonkielisen lisäksi taustalla on minimalistista instrumentaatiota, joka muistuttaa jonkin verran MR:ään julistavan painostavuuden lisäksi kuuluvasta eteerisyydestä.
Pääosaa albumilla näyttelee Beaulieun omailmeinen lauluääni, josta joko tykkää tai ei. Sävellyksinä Genevièven kappaleet ovat pienimuotoista folkkia, joissa on kuitenkin koukkuja. Tässäkin mielessä tulee muistumia Nicoon ja tämän muiden kirjoittamaan ensialbumiin 'Chelsea Girl'. Mitään pidempiä maalailuja ei biiseissä myöskään suoriteta, vaan biiseissä on kyse biiseistä.
Tavallaan hämmentää, että MR ja Beaulieu eivät ole tunnetumpia kuin ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti