Levyhylly 2 vuotta

Kuvan uskotaan esittävän blogin pitäjää

Aloitetaan juhlinta pari päivää etuajassa, sillä webbimuotoinen musiikkipäiväkirja täyttää parin päivän päästä tasan kaksi vuotta. Ikä on suhteellisen pitkä JATKUVASTI päivitetyksi musablogiksi. Useinhan näissä hommissa alkuinnostuksen jälkeen blogi hiljenee ja lopulta katoaa päivittämättömän pölykasan alle. Kaksivuotias ei toki ole vielä vanha todella pitkäikäisten suomiblogien rinnalla, joiden ikäkin lasketaan jo internetin alusta.

Blogin pitäminen johtuu yleensä egoistisista syistä. En tiedä haluaisinko itse lukea Ninnuliinan vaateblogia yms. mutta mielenkiintoisista levyistä kyllä. Ja mikäs sen mukavampaa, kuin kirjoittaa sellaista itse!

Levyhyllyn olemassa olon perusta on aktiivinen ja laaja-alainen musiikin kuuntelu. Tätä nautintoa halutaan jakaa muillekin. Levyt eivät myöskään lopu hyllystäni. Toinen syy blogin vielä elossa olemiselle on kirjoittaminen suomeksi. Kynnys julkaista äidinkielellä on pienempi ja itseilmaisu luonnollisempaa. Kolmas syy on sama mihin jouduin blogin alkuaikona kaiken maailman hipeille vastailemaan; en jaa musiikkilinkkejä (muuta kuin sallittuja). Tykkään kirjoittaa musasta, enkä halua sulkea tätä viranomaiseten kehotuksesta. Jokainen tekee oman moraalinsa mukaan ja jos haluaa warettaa, niin ei sitä blogin pitäjän tarvitse tehdä sinun puolestasi. Toki osa blogin kamasta on niin kryptistä, ettei voi olettaakaan sen löytyvän Anttilasta tai edes Tunnelin levystä.

Homman idea oli siis alunperin kirjoittaa suomeksi innolla ja fanzine-tyyliin. Webin kanssa työskennellessä tiedän, että tekstin pituuden pitää olla rajattu. Kukaan ei jaksa lukea pitkiä horinoita, elleivät ne TODELLA ole mielenkiintoisia. Ja nämä minun horinatkin ovat vain semi-mielenkiintoisia. Joka tapauksessa alussa virsi oli ehkä turhankin lyhyt ja kaunis. Joskus lyhyyden takia jopa runollinen, koska lukijan itsensä piti päätellä puuttuva informaatio tai täydentää.. Toivon nykyisin löytäneeni kultaisen keskitien. Jonkun verran kiinnostuneita kantapeikkojakin on hiljalleen ilmaantunut/löytänyt paikalle. Elävöittämisestä kiitos.

Käsitellyn musiikin skaala on laaja, koska olen naamaltani jo rupsahtanut äijä. En tarvitse musiikkia varsinaisesti minuuden rakentamiseen. Silloinhan haluaa kuulua vain johonkin juttuun ja sulkee paljon muuta pois. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö näin olisi joskus ollut..

Kaksivuotisjuhlan kunniaksi lähetämme hetken aikaan tuoreesti uusintoja, eli kirjoitan uudestaan muutamasta blogin alkupäässä ilmestyneestä levystä. Ne eivät aikanaan saaneet ehkä tarvitsemaansa merkkimäärää.

Hail to the Rock'n Roll (and Ambient and Funk and Hardcore and Pop and Metal and Proge and jne.)!