Circle on yhtye, joka ei julkaisujen määrän kanssa ole pitänyt niin sanotusti kynttilää vakkansa alla. Niitä on puskettu tuhoton määrä Lehtisalon oman Ektro-recordsin lisäksi lukemattomien muiden pikku-lafkojen läpi. Circle on sikäli varmasti mukava julkaistava, että se myy maailmanlaajuisen kulttimaineensa avulla distrojen ja erikoiskauppojen kautta helposti sen tuhat levyä.
Mylläri EP on neljän biisin seiskatuumainen, joka on tietojen mukaan painettu Roadburn-festivaalia varten. Viisisataa kappaletta ja sininen pikkuvinyyli. Koska julkaisija on Svart, levyn pakkaus on värikäs. Joskin levyltä puuttuu etikettien biisilistan lisäksi kaikki fakta soittajista. Discogs kertoo pseudonyymeistä tyyliin 'Mätky' ja niin edelleen, joten soittajat jäävät arvailujen varaan. Se on kuitenkin varmaa, että vokaaleissa ei tällä levyllä ole Mika Rättö. Eikä se kuulosta Janne Westerlundiltakaan, joten oletan sen olevan Lehtisalo. Ja rumpuja hakkaa tuttuun metronomityyliin 'Leppä-stick' Leppänen.
Levyn kannen spandexit, niittivyöt ja tyylitelty logo kertovat mitä tuleman pitää; hevanderiahan tämä. Mutta siinä, missä samana vuonna ilmestynyt pitkäsoitto Rautatie matkustaa sankarimaisemman hevin maastossa, Mylläri paahtaa kappaleensa hardcore-pituuksillä. Eli kaksi biisiä puolillansa ja minuutin kappalemitan kummallakin puolella mennään. Ensimmäistä kertaa ei olla pappia kyyditsemässä, sillä vuoden 2007 Panic-albumilla oli myös hardcore-vivahteita. Tosin ihan mihinkään mökään Circle ei mene (valitettavasti!), vaan homma pysyy militantin rytmikkäänä Leppäsen metronomin johdolla. Mieleen nouseekin enemmän 2000-luvun Darkthrone, joka luotsasi bläkärinsä kohti punk-vaikutteita.
A-puolen avaava 'Kylmäketju' kertoo ehkä miehistön projekti- ja levytysvauhdista, sillä minun mielestäni riffi ja meno muistuttaa vahvasti Lehtosalon Steel Mammoth-yhtyeen riffiä. Sitä toki sahataan enemmän bläkäri-tyyliin. Puolen kakkosbiisi 'Reaktio' on enemmän punkkista metallia. B-puolen avaa 'Paniikin valtias', joka voisi vähän hitaampana olla Sokean pisteen biisi. EP:n neljäs ja viimeinen biisi 'Luut' on taas rip-offi KTMK:n tai Radiopuhelinten turboahdetusta menosta.
Neljä biisiä ja EP on ohi melkein ennenkuin puolien käännön jälkeen istumaan ehtii. Circle pyörii tälläkin julkaisulla siinä ihme tilassa, missä ei tiedä mikä on ironiaa, mikä musiikkinörtteilyä, mikä intoilua ja mikä totta. Silti se ei jää missään vaiheessa edellämainituista kiinni, vaan kyllä tämän pistää soimaan taas uudelleen.
Levyarvio: Opeth – The Last Will And Testament (2024)
3 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti