Paths To Persecution / Peace Through Superior Firepower nimellä kulkeva seiskatuumainen splitti niputtaa puolillensa kaksi nyky'anarkopunkin' soihdunkantajaa. En tiedä kuinka aktiivisesti A-puolella oleva Cress (tutun kuuloinen nimi..) toimii tällä hetkellä, mutta yhtyeen aktiivisin kausi oli 90-2000-luvun taitteessa, jolloin ilmestyi julkaisuja ja pari splittiä, joista toinen legendaarisen Doom-yhtyeen kanssa. Burnt Cross on taas vähän uudempi orkesteri ja levyttänyt coverin A-puolen yhtyeen biisistä.
Kummankin yhtyeen ulosanti on kuitenkin melko samanlaista, joten mitään maata mullistavaa ei tapahdu kääntäessä levyn poskia. Cress avaa keskitempoisella 'And Still War Continues' biisillä, joka voisi rupuisemmalla äänellä ja tuotannolla olla suoraan vuodelta 1983. Koska kysymys on anarkokamasta, sointuvaihtelut eivät ole varsinaisesti kikkailevia, mutta eivät tietenkään sitä yksinkertaisinta monotonista kaahausta. 'Amongst the Slaughter' korottaa hivenen nopeutta ja kellottaa alle yhden minuutin. Puoli päättyy tuulen suhinan ja lintujen huudon taustoittamaan puheeseen.
B-puolella on Burnt Cross, joka luetaan tällä hetkellä genrensä parhaimmistoon. Ratsuväen torvikutsulla avaava biisi ammentaa sieltä anarkon oppikirjasta; sylki lentää, virvelikomppi laukkaa ja välissä rauhallinen naisääni luennoi musiikin päälle maailman pahuudesta. Puolen kakkosbiisi 'Paths to Persecution' menee sleepaavan kitaraliidinsä kanssa heittämällä sinne anarkopunkin klassikko-osaston tasolle. Asiaa piisaa ja meno on sopivan käppäistä.
A- ja B-puolen yhteen niputtava elementti on rumpukoneen käyttö, jota sekä Cress, että Burnt Cross tekevät. Bändeistä ensin mainittu on ihan oikea soittajakokoonpano Hal2000 nimitettyä rumpukonetta lukuunottamatta, mutta Burnt Cross kahden kaksosveljeksen bändi, jossa toinen hoitaa musiikin ja toinen laulun. Levytykset on vielä yleensä äänitetty makuuhuoneessa 8-raiturilla.
Levyarvio: Opeth – The Last Will And Testament (2024)
4 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti