Neuvostoliiton hymni 1943

Neuvostoliiton hymni löytyi ala-asteen musiikinkirjasta ja sitä laulettiinkin musiikin tunneilla. Samasta kirjasta löytyi kyllä muodon vuoksi muitakin kansallislauluja mutten muista niitä hirveästi lauletun.. Tai siis koskaan. Aika oli tietysti tuollainen, eikä musiikinopettajamme tainnut olla edes kommunisti.

Aleksander Aleksandrovin säveltämä kappale on mahtipontinen ja muistan sen olleen ihan vaikuttava, kun koko luokka hoilasi yhteen ääneen. Muistan myös, että opettaja totesi Sergei Mihalkovin ja Gabriel El-Registanin sanoittaman kappaleen lyriikan heijastelevan sävellyksen tekohetkeä, eli sotaa.
Samaa uhittelua ja ihannointia piisaa tässä vuoden 1984 virallisen version kuvakielessäkin. Jos länsimaissa esiteltiin vaikkapa autoja, niin itä-blokki heitti kehiin jokaista kansalaistaan hirveästi arjessa auttavat avaruusraketit, pommikoneet, ohjukset ja.. no ne pakolliset viljapuimurit.

Kappaleen sanoituksessa on jotain samanlaista ideaalia, kuin uskonnollisissa lauluissa, mikä tekstin sisällön ja NL:n hajoamisen jälkeen on mitä on. Tällä lähes uskonnollisella laululla oli kuitenkin paikkansa monen länsi-kommunistin sydämessä.
Mutta lapsuuteen yhdistettynä tämä kappale saa edelleenkin silmiin nousemaan ne kaikki urheilukilpailut, valtavat rivit marssivia sotilaita ja kömpelön näköiset ydinohjukset paraatissa valtavalla torilla. Vilja kasvaa hulmuten ja kaikki on ikuista. Maan virallinen lauluyhtye, absurdisti PunaARMEIJANkuoro kävi vielä edistämässä tätä ilosanomaa.

Laulu sävellettiin Stalinin pyynnöstä/käskystä siis toisen maailmansodan, tai neuvostokielessä 'Suuren isänmaallisen sodan' keskellä, tai oikeastaan sen kääntyessä jo Neuvostoliiton eduksi. Sodan alkaessa Neuvostoliitolla ei ollut omaa kansallislaulua (jollaisia pidettiin nationalistivaltioiden hapatuksena), vaan sellaisena käytettiin 'Kansainvälistä', eli kaikkien sosialistien yhteislaulua. Valtion horjuessa kesällä 1941 kaatumisen partaalla, rintamalle kaivettiin kuitenkin kaikki aikaisemmin pannassa olleet keinot. Jos joku upseeri olisi paria vuotta aiemmin sanonut sanaakaan esimerkiksi tsaarinajan mitaleista, olisi seurannut välitön likvidointi. Nyt niitä alettiin jakamaan ja venäläistä kansallistuntoa heräteltiin urakalla huipentuen tähän näennäisesti Neuvostoliittoa ja sen kansojen yhtenäisyyttä, mutta oikeasti venäläistä itsetuntoa nostattaneeseen taistelulauluun, jonka tahdissa marssittiin sitten Berliiniin asti ja kaapattiin puoli Eurooppaa vuosikymmeniksi.

Kappaleen toinen sanoittaja runoilija Aleksandrov oli alunperin julki-Stalinisti ja toimiessaan vielä kirjailijaliiton puheenjohtajana 1970-90 täytti yksiöt sivuun syrjäytetyillä epähenkilöillä, mikäli nämä astelivat virallista doktriinia vastaan. Stalinkin oli ollut lopulta kuolevainen ja hänen jälkeisessä ajassa laulun tekstiä ei haluttu esittää.
Ala-asteella hoilattu versio perustuukin vuonna 1977 virallisesti korjattuun toiseen tekstiversioon, josta oli poistettu Stalinia henkilökohtaisesti ihannoiva säkeistö. Tämä oli teknisesti tehty jo vuonna 1955, jolloin kappaleesta soitetttin 70-luvun loppuun asti pelkkää orkesteriversiota.

Neuvostoliiton ratkeillessa ja hoippuessa romahtamisen partaalla 1990-91 kappaleen käyttöä urheilukisoissa rajoitettiin. Venäjän valtion uudelleensynnyssä maalle otettiin uusi hymni 'Patrioottien laulu', jossa ei ollut kuitenkaan sanoja. Venäjän sosialistiselta Neuvostotasavallaltahan puuttui näennäisesti 'oma kansallislaulu', jonka Neuvostoliiton hymni oli korvannut. Hymni otettiin kuitenkin taas Venäjän kansallislauluksi, tällä kertaa taas ilman sanoja ja on soinut sellaisena vuodesta 2000 lähtien.

Vaikka kappale onkin valtion kansallishymni, sen tarinasta, tekijöistä, synnystä ja nykyhetkestä ei voi olla vetämättä samoja viivoja siihen samaan häikäilettömään opportunismiin, jota viljellään myös populaarimusiikin kaupallisemmassa päässä.