The 4-Skins - Yesterdays Heroes 1981

Ostin tässä jokin aika sitten pinon vanhoja Suosikki-lehtiä vuosilta 1980-83. Lehdet sijoittuvat aikaan, jolloin olin koulunkäynnin aloittamisiän kummallakin puolella ja osaa numeroista muistan selailleeni vuosia myöhemminkin.

Suosikki oli suunnattu teini-ikäisille ja käsitteli ikäluokan asioita. Myöhemminhän lehti ajautui lähes kokonaan ulos musiikkikirjoituksista, mutta tässä tulisessa vaiheessa se julisti heti nimensä yläpuolella olevansa 'Rock Magazine NO1'. Ja myönnettävä on, että huolimatta 80-luvun loppua kohti menneestä pliisuudesta ja terän kadottamisesta, näiden numeroiden sisällä oli yllättävän hyviä, joskin tietty pinnallisia aika- muoti- ja  musiikkikatsauksia esimerkiksi Lontoosta ja New Yorkista. Myös Juntusen pitämä levyarviopalsta sisälsi lehden lukijakuntaan nähden erikoisia albumeita, eikä Tapani Ripatin isännöimän levyraadin, eli Jukebox Jurynkään sinkkuvalinnat olleet hullumpia.

Sieltä löytyi yllättäviäkin vetoja, joiden joukossa tämä single. Tämän päivän silmin katsottuna lontoolaisen The 4-Skinsinkin sinkku on suorastaan mielenkiintoinen finnien poistosta ja mopojen virittämisestä kiinnostuneille teineille suunnatussa lehdessä. Toki on muistettava, että tässä kohtaa vuosi oli 1982 (sinkku ilmestyi 81) ja punkki suurilmiönä oli juuri korahtanut viimeisensä, jättäen jälkeensä 'uuden aallon' ja juuri muotoutuvan 'toisen aallon'. Näistä jälkimmäinen oli kuitenkin tässä vaiheessa vasta kasautumassa ja tätä edeltävässä käymistilassa punkin kovemman pään ystävät kuuntelivat niin sanottua 'street punkkia' tai usein oi!-nimellä tunnettua punkin alalajia. 4-Skins luettiin tämän englannissa syntyneen genren kärkikäärtiin ja sen esittäjät olivat usein työväenluokkaisia skinheadeja.

Street punkkia pidettiin paluuna punkin 'rehellisille juurille' ja se oli suhteellisen suosittua kaupallisestikin. Yksinkertaisesti soittettua yksinkertaista musiikkia. Hommat kuitenkin liikkuivat ja toinen aalto, eli hardcore vei nopeasti street punkista sen suurimmat mehut ja vielä sen omilla tyylikeinoilla. Oma vaikutuksensa oli myös ajalla, jolloin nuorisotyöttömyyden suurvallassa Britanniassa Thatcherin aika ja yhteiskunnallinen konflikti nosti National Frontin tyylisiä äärioikeistolaisia liikkeitä ja väkivaltaisuuksia joihin osa skinheadeista liitettiin ja liittyi. Tästä johtuen lähestulkoon aina oi!/street punk keskusteluissa jauhetaan pakollinen 'alunperin skinheadit eivät olleet rasisteja, eivätkä kaikki edelleenkään' disclaimer. Tässä tavarassa viehättää edelleen useilla bändeillä soinut 'jokamies laulu', kulmkikkaan tönkkö soitto ja Sladesta ja muista bändeistä ponnistanut kiistämätön tarttuvuus.

Jukebox Jury antoi tälle 33½ / 50 pistettä. Ripatti itse vielä 8+.