Jos jollekin on epäselvää, niin Nousianen on kultti- ja keikkasuosiota nauttivan Räjäyttäjät-bändin laulajakitaristi ja johtohahmo. Yhtyeen keikat ovat kuuluisia varsin raisusta menosta, joka pistää sukat pyörimään jalassa ja äijät kohkaamaan munasillaan. Huonoa seuraa esittelee periaatteessa artistin toisen puolen, mutta ehkä sittenkään ei; onhan jo Räjäyttäjien jytärockpunk sen kuuloista, ettei saa selvää mikä on omaa ja mikä hyvin varastettua. Lainausvapautta on käytetty aika helvetisti, mutta rehellisyyden nimissä; mitä muuta itse Matti & Teppo, Juice Leskinen ja Jarno Sarjanen tekivät? Ihan samaa lainausvapautta hekin käyttivät, mutta ulkomaisista kohteista. Nyt rock alkaa Suomessakin saavuttaa eläkeikää lähestyvän ikäluvun ja sieltä 70-luvun jytäperinteistä Nousiainen noukkii vaikutteensa.
Kansilehdessä artisti on jaksanut kuuliaisesti luetella kaikki(!) levyllä soitetut instrumentit ja soittajat, eli Jukka Nousiainen on soittanut kaiken ihan itse. Musiikki on sekoitus iskelmärokkia ja jytää. Tuotanto on hivenen suttuista, mutta olisiko tämä paremmilla tuotantoarvoilla ollut yhtä sympaattinen levy (välillä mieleen tulee Tehosekoittimen loppuvaiheen rokki-iskelmä)?
Levyn taso myös laskee kakkospuolella, kunnes lopussa hyppää takaisin pinnan yläpuolelle. Tahallinen vai tahaton temppu, vain Jukka tietää? Joka tapauksessa kuhmuineen ja röpelöineen juuri sellainen levy, josta kukaan lapsena huoltoaseman jytäkasettia mökkimatkalla kuunnellut ei voi olla pitämättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti