KLF - Chill Out 1990

KLF/Orb kaksikko oli alussa hyvin lähellä toisiaan, vaikka pari vuotta myöhemmin läpilyöntinsä aikoihin orkesterit, tai niiden vetäjät olivat jo ottaneet niin sanotusti etäisyyttä keskenään. Tätä ennen he tekivät säännöllisesti yhteisiä DJ-settejä Lontoon ja Englannin acid-house klubeilla, tai tarkemmin sanoen niiden jatkoilla bilettäjien laskeutuessa takaisin normaaliin tahtiin. Klubeille järjestettiin myös erillisiä chill-out tiloja, joissa kolmkikko Drummond, Cauty ja Patterson soittivat omia settejään, joista muodostui ambientin jälkeinen ambient-house.

Minulle oli uutta tietoa, että KLF-kaksikon toinen jäsen Jimmy Cauty oli myös Orbin toinen perustajajäsen yhdessä Alex Pattersonin kanssa. Kaksikko julkaisi pari maksiakin ennenkuin tiet erosivat 1990 ja kumpikin yhtyeistä niitti hetken mainetta listojen huipulla. KLF oli myyntiluvuiltaan jopa maanosan menestynein single-bändi vuonna 1991, johon yhtyeen ura päätettiin. 'Stadion-House' tyhjensi pankin, jonka jälkeen kaksikko Drummond/Cauty vielä järjesti sen kuuluisan taideperformanssin miljoonan punnan polttamisesta. Tässä kuuleman mukaan käräytettiin kyllä myös Drummondin manageroimien bändien rojalteja näiltä mitään kysymättä.

Tätä miksausta kuunnellessa ei voi välttyä vertaamasta Orbin 'Live 93' levyyn ja molemmissa on myös selvä viittaus Pink Floydin kansitaiteeseen. Saarnaajien puhetta, tuvalaista kurkkulaulua, luonnonääniä, eläimiä ja junankolkkausta taustalla. Tämä ei ole sattumaa, sillä puheiden mukaan Chill Out perustuu Pattersonin kanssa vedettyjen dj-settien 'parhaat palat' editointiin. Levyä pyöritettiinkin keikoilla suoraan DAT-nauhoilta.

Chill Out kasattiin kertoman mukaan kahdessa päivässä ja sen sieltä täältä samplaamalla lainaamassa tavassa katsottiin olevan sen hetken elektronisen musiikin nykyhetki ja tulevaisuus. Siinä missä Klaus Schulzet ja muut loivat sähköistä musiikkia seinän kokoisilla laitteilla, kaksikko teki sen parilla sämplerillä toisten levyttämästä musiikista. Muutamassa kohtaa levyä tyylinä voisi sanoa olevan pari vuotta sitten uudelleen muodissa ollut 'mash-up', eli kahden tai useamman eri musiikkiraidan mättäminen päällekkäin. Tarkka tai vähän epätarkempikin puukorva kaivaa sampleistä/pätkistä esille Fleetwood Macit, Elvikset, Floydit, Dr. Who:t ja niin edelleen. Mukana on myös vuotta myöhemmin hiteiksi jalostettujen KLF-biisien alkumuotoja, sekä runsaasti kaksikkoa miellyttänyttä, enemmän country-musiikista tuttua pedal-steel kitaraa.

Levy on edelleen miellyttävän kuuloinen ja kestänyt aikaa kohtuullisen hyvin. Yhtenä syynä ovat varmasti hyvällä maulla ja hyvistä biiseistä vedetyt samplet. Toinen on se, että sitä ei ole tapettu aikansa rumpubiiteillä/koneilla. Chill Out on pitkälti ihan puhdasta suhinaa ilman päälleliimattuja biittejä (vaikka biittejäkin välillä on) ja parasta ennen päivä on jäänyt lunastamatta. Välillä pintaan nostetaan kevyttä syntetisointia ja toisinaan ajetaan harmonisointia, mutta siinä kaikki. Rehellisesti sanoen tätä kuuntelee paljon mielummin, kuin kassakoneet räjäyttänyttä seuraajaa 'White Roomia'.