Mikko Alatalo - Hasardi 1976

Miltei neljäkymmentä vuotta sitten ilmestynyt ja 75-76 äänitetty Hasardi oli Alatalon toinen soololevy, jonka edeltäjä 'Maalaispoika' myi niin hyvin, että Love Records edellisvuoden supermenestysten (Ganes, Juice ja Badding) innoittamana pisti levylle kunnon tuotantobudjetit. Levyn tuotti Henrik Otto Donner ja se äänitettiin levy-yhtiön tuon vuoden ykkösrivistölle tarkoitetussa Marcus Music studiossa Tukholmassa. Mukana oli suureellisesti sinfoniaorkesterin jouset ja taustalla soitti aikaisemmassa Apumiehet-postauksessa ollut Heikki Silvennoinen ja Tabula Rasa, joka oli toiminut jo edellisenä vuotena Mikon taustabändinä.

Hasardille kävi ilmestyessään niin, että Soundit ja muut mediat ja kriitiköt tykkäsivät, mutta Maalaispojan innoittama taviskansa jätti hyllylle. Levy ei ollut floppi, muttei myynyt niin paljon, kuin oletettiin, eikä levyltä jäänyt Alatalolle ikonisia kappaleita, vaikka nimikappale pääsee lähelle, kuten myös 'Heikki mä haluun sut'. Tässä onkin levyn voima. Turha Alatalomainen hassuttelu puuttuu, sekä sinänsä kunnioitettavat, mutta myös paikkaan sidotut vähän myöhemmin ilmestyneet maaltapako-Suomen kappaleet. Tämä ei poista sitä, etteikö Alatalo olisi levyllä yhteiskunnallinen. Hyvää ajan- ja yhteiskunnan kuvaa, jonka jälkeen oikeastaan ihmettelee artistin ajautumista konservatistiseksi kepulaiseksi kansanedustajaksi. No, mitään Veltto Virtasen kaltaista sössöttäjää ei Mikosta sentään tullut.

Vuosi ja äänityspaikka johtavat jännästi siihen, että Hasardi kuulostaa aika paljon Wigwamin 'Nuclear Nightclubilta' phaseri-kitaroineen ja koskettimineen, sekä Österbergimaisesti lentävine rumpuine. Progen viimeinen vuosi, jolloin pienetkin kappaleet ladattiin täyteen käännöksiä ja seiskasointuja. Ja maj vielä päälle. Myös Procol Harumit, The Bandit ja Dylanit on kuunneltu. Alatalon biisinkirjoitustaito oli myös tähän aikaan kovalla tasolla; 'Tiedon lapset', 'Kitara pois' ja 'Meri jota seilaan' on uljasta ja komeaa tavaraa. Tiedostavan 70-luvun puolenvälin merkkiteos.