George Michael - Faith 1987

Joulunpyhinä menehtynyt Gergios Kyriacos Panayiotou on niitä artisteja, joista näin 80-luvulla lapsuuttaan viettäneenä on joutunut myöhemmin tekemään ns. uudelleenarvioinnin. Järkevästi George Michael nimellä operoinut Englantiin muuttaneen kreikkalaisen ravintoloitsijan ja englantilaisen tanssijattaren poika syntyi 1963. Hän perusti luokkakaverinsa Andrew Ridgeleyn kanssa ensin ska-yhtyeen ja sitten vuonna 1981 Wham! duon. En oikeastaan edelleenkään tiedä, mikä jälkimmäisen rooli yhtyeessä oli, koska George Michael teki, lauloi ja tuotti kaikki kaksikon biisit. Bändi oli selkeästi 80-luvun alun "poikabändi", aikana jolloin edellisen vuosikymmenen yhtyeitten poikajoukot supistettiin kompaktimpaan kahden hengen muotoon. Isosiskoni fanitti kaksikkoa satojen tuhansien muiden tyttöjen joukossa ja omiin korviin ja silmiin Wham! oli teennäinen ja nössö yhtye.

Itse bändikin on saanut jonkinnäköisen kunnianpalautuksen eittämättä taiten tehtyjen sokeristen hittiensä kohdalla, mutta George Michaelin sooloura oli se, mistä hänet pitää muistaa. Sen huippukohta osui yhtä aikaa taivaskanava MTV:n kanssa, jossa seksuaalisuutta tihkuvat videot auttoivat artistin huimiin levymyynteihin.

Itse ala- ja yläasteikäisenä pidin George Michaelia neitimäisenä jätkänä, joka sitten myöhemmin yritti esiintyä miehisenä miehenä. Tämä "mieli pide" saa nykyisen itseni suupielen nousemaan hymähdykseen, mutta näin niitä asioita koettiin sen ikäisenä ja tasoisena.
Michaelin kaapista ulos tulo kestikin julkisuudessa vuoteen 1998 asti, jolloin hän nousi otsikoihin vessaepisodinsa kanssa. Artisti itse koki amerikkalaisten reaktiot asian yhteydessä ikäviksi ja kantoi tästä kaunaa. Michael pyöri 2000-luvulla myös runsaasti julkisuudessa jäätyään useasti kiinni miedoista huumausaineista. Pakosta ylläpidetyn kaksoiselämän lisäksi hänen toimistaan löytyi paljon ihmisoikeus- ja hyväntekeväisyysjärjestöjen sekä HIV-tutkimuksen tukemista ja Thatcherin aikana Labourin äänestämistä, joten sydän oli paikallaan.

Faith oli Whamin hajoamisen jälkeisen vuoden ensimmäisen soololevyn kakkossinkku ja nousi ykkössijalle kummallakin puolella Atlanttia. Myös tämä kappale oli Michaelin omaa käsialaa tuotantoa myöten ja täytyykin sanoa, että tämä on pirun hyvin tuotettu ja aikaa kestänyt biisi. Artistilla oli samanlainen taito yhdistää aika perinteisiä rock'n roll kappaleen elementtejä riisuttuun tuotantoon, kuin esim. Michael Jacksonilla. Kappale on hyvin minimalistinen bo didley-komppeineen, joita tuetaan handclapseilla ja rumpujen tuplauksilla. Videolla mies on nahkaa, buutsejä ja tiukkoja farkkuja akustisen kitaran ja perinteiseen viittaavan Wurlitzer-jukeboksin kanssa.

Lepää rauhassa Gergios Kyriacos Panayiotou. Musiikki elää, vaikkei sitä olisi 11-vuotiaana uskonut.