90-luvun puolessavälissä ilmestynyt 'Evilhook Wildlife E.T' ei ole miltään kantilta kulttiartisti Roky Ericksonin parhaita levyjä, mutta oikeastaan aika hyvä testamentti siitä exploitaatiosta ja roskan julkaisusta, jota miehen kohdalla on harrastettu jo 70-luvulta asti.Levyn julkaisi 90-luvulla Miettisen radio-ohjelmassakin jatkuvasti mainittu Sympathy for the Record Industry-pienlafka ja kaikki vaikuttimet eivät tämänkään levyn kohdalla ole olleet tietysti pahoja. Erickson oli tässä vaiheessa leikkaamattoman parran ja kymmenien pauhaavien televisioitten kanssa huoneessa istuva kylähullu, jonka soolouran yritelmät olivat jo parinkymmenen vuoden takana ja lääkityksen ja huolenpidon löytyminen vielä kaukana edessä. Tässä vaiheessa käteen lyödyt satkut tulivat varmasti tarpeeseen, mutta mitään muuta Erickson tuskin sai näistä jämä- ja keikkanauhoista kaivetuista julkaisuista ikinä käteen. Sen sijaan kultti-fanit olivat nälkäisiä ja miehen 80-luvun taitteen viralliset ja loistokkaat albumit jo kauan poissa markkinoilta.
Omaankin hyllyyn tämä ilmestyi tasan sen takia, että oli sillä hetkellä ainoata, jota Ericksonilta löytyi levykaupan laareista. Aivan umpipaskaa tämäkään levy ei ole, siitä pitää huolen 80-luvun alkupuolellakin toiminut Ericksonin palosireeni-tenori. Taustabändi soittaa ihan kelvollisesti, mutta mistään elämää suuremmastahan tässä ei ole kyse. Levy on koostettu tuon ajan studionauhoituksista, pahvilaatikkorumpusoundisista livepätkistä ja vuoden 83 radiohaastattelusta, missä Roky änkyttää kappaleidensa taustoista (suhteellisen järkevästi). Kappaleet ovat miltei kaikki samoja, joita löytyy niiltä kahdelta oikealta soololevyltä. Tai siis siltä ekalta ja myöhemmistä nauhoituksista kootuilta. Ericksonin live-luenta Velvettien 'Heroinista' toimii tosin yllättävän kovaa.
No, eipä kappaleita kuten 'Don't Slander Me' taikka 'Don't Shake Me Lucifer' saanut ja kuullut tuohon aikaan yhtään mistään ja kyllä ne tekivät positiivisen vaikutuksen versioiden b-luokasta huolimatta. Jos jotain vuonna 2017 kiinnostaa artisti nimeltä Roky Erickson, hän on paljon helpommassa asemassa. Mutta ehkä näitten käppäjulkaisuiden kaivamisessa oli oma hohtonsa.. Muuten tätä levyä voi suositella vain keräilijöille ja kovimmille faneille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti