Ronnie Lane joko muistetaan, tai sitten ei, jäsenyydestään kahdessa aikansa vaikutusvaltaisessa yhtyeessä. Bassoa soittanut Lane oli perustajajäsen sekä englantilaisessa Small Faces, että Faces-yhtyeissä. Näistä ensimmäisen hän perusti yhdessä Steve Marriottin kanssa ja yhtyeelle läheisestä mod-slangista nimensä(face tarkoitti skenessä olevaa hyvää tyyppiä, small-lisäys sitä, että koko bändi oli vartensa pituudeltaan tappiluokkaa) ottanut bändi oli todella suosittu kyseisissä piireissä. Bändi levytti lyhyen olemassaolonsa aikana kasan singlejä ja kolme pitkäsoittoa. Yhtyeen viimeiseksi jäänyt psykedeelinen konseptialbumi 'Ogden's Nut Gone Flake' nousi brittilistan ykköseksi ja takarivissä viihtynyt Lane jakoi kirjoitusvastuun lähes koko levyllä.
Small Faces hajosi Marriotin lähtiessä perustamaan Humble Pietä ja Lane kasasi uuden yhtyeen Ronnie Woodin, Ian McLaganin ja Rod Stewardin kanssa. Uusi ryhmä nimettiin tällä kertaa Facesiksi. Legendan mukaan Small-etuliite tiputettiin pois Stewardin miltei 180 senttimetrin pituuden takia.
Faces kirjoitti yhdessä Rolling Stonesin kanssa 70-luvun alun rokin uusiksi ja bändien soundi ja tyyli olivat niin lähellä toisiaan, että Jaggerin ja Richardsin välien ollessa viileimmillään, ilmassa oli ihan oikeasti ajatuksia näiden kahden orkesterin yhdistämisestä. No, ihan noin ei käynyt, mutta aika lähelle kumminkin.
Lane oli myös tälläkin kertaa bassonvarren lisäksi kiinni yhtyeen biisien teossa ja de facto musiikillinen johtaja viimeiseksi jääneellä studioalbumilla 'Ooh La La':lla. Stewardin selkeä himo soolouralle ja albumin saama nuiva arvostelu ajoivat kuitenkin Lanen eroamaan Facesista, joka jatkoi ilman häntä vielä vuoteen 1975. Ronnie keskittyi tästä eteenpäin jo 70-luvun alussa alkaneeseen omaan soolouraansa.
Lane oli ostanut maatilan Walesista, johon rakensi oman studionsa. Ensimmäistä soololevyään äänittäessä maatalo-studio sai myös oman spin-offinsa hänen ostamansa Airstream Trailer-asuntovaunun muodossa, johon hän rakennutti liikuteltavan äänityslaitteiston. Liikuteltava laitteisto oli taas spin-offi hänen muusta elämästä, johon kuului vahvasti mustalais- ja karavaanariromantiikkaa. Lane aloitti kiertueensa hevoskaravaanilla liikkuen, mutta hevosvaunut vaihtuivat pian moottorivetoisiksi jo ihan yleisen vaivattomuutensa takia. Sirkusteltta kuitenkin säilyi liikuteltavana konserttilavana.
Lane's Mobile Studio oli alunperin kahdeksanraitainen, mutta myöhemmin siitä tehtiin kuusitoistaraitainen. Äänimies Ron Nevisonin koostama laitteisto ei ollut aikansakaan mittapuulla mitään suurta teknistä taikuutta, vaan nakit ja muusi linjaa. Tilausta liikuteltavalle äänityskalustolle kuitenkin oli. LMS:n ainoa kilpailija markkinoilla oli samaisena vuonna 1972 rakennettu (taas yhtyeitten tiet kohtasivat..) Rolling Stonesien mobiilistudio. Hämmentävästi Stones taas itse käytti LMS:ää 'Black & Blue' levyllä, joka oli myös ensimmäinen jolla ex-Faces Ronnie Wood soitti.
Liikuteltavan studion lista 70-luvun levytyksistä on mittava. Albumit, jotka on äänitetty kokonaan tai osittain LMS:llä pitävät sisällään esimerkiksi The Whon 'Quadrophenian', Bad Companyn debyytin, Zeppelinin 'Physical Graffitin' ja niin edelleen. Siirrettävä äänityskalusto näytti hampaansa, kun artistisen vapauden ja budjetin yhtyeet pääsivät soittamaan vapautuneemmin harjoittelu- tai muuten vain inspiroivissa lokaatioissa, ilman tavallisen studion kliiniä ilmapiiriä. Puhumattakaan konserttiäänityksistä, joita varten vaunu voitiin ajaa kadulle keikkapaikan eteen, vetää piuhat sisälle mikkeihn ja käyttää vaunua häiriöttömänä tarkkailutilana. Sattuman kautta havaittiin myös, että vaunun sisätiloissa oli muotonsa ja kokonsa puolesta ihanteelliset olosuhteet äänen monitoroinnille ja toistolle, jolloin LMS:ää käytettiin äänittämisen lisäksi runsaasti myös levyjen ja studionauhojen miksaamiseen.
Erään arvion mukaan tässä asuntovaunussa äänitettyjä, tai miksattuja albumeita on myyty maailmassa noin puoli miljardia (500 miljoonaa) kappaletta. LMS toimi Lanen omistuksessa 80-luvun alkuun asti, mutta puhjennut MS-tauti ja sen hoito söivät hänen rahojaan niin paljon, että studio myytiin eteenpäin. Uudet omistajatkin käyttivät sitä äänittämiseen ja ennenkaikkea vanhojen levytyksien remasterointiin. Tekniikka on uusittu täydelliseti, mutta LMS on ymmärtääkseni edelleenkin jollain tasolla toiminnassa. Ihan hyvä saavutus amerikkalaiselle asuntovaunulle, parille perusnauhurille ja mikserille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti