Australiassa asuva, mutta yhdysvaltalaissyntyinen Scott Lloyd Shelly on tehnyt pelimusiikkia ammatikseen vuodesta 2003, mutta juuret johtavat jo 90-luvun alun Silicon-valleyhin ja sen ajan "multimediakuumeeseen", jossa nykymittapuun silmin unelmoitiin tekniikasta, joka on nykyään arkipäivää ja toisaalta hypetettiin jostain sellaisesta, mikä ei ikinä toteutunut. Loputon netin videovirta, selainpelit, verkon läpi pelaaminen jne. Tämä kaikki tungettuna yhteen cd-ROM levyyn.
Shellyn ensimmäinen pelimusiikkiprojekti oli julkaisemattomaksi jäänyt peli vuodelta 1993. Homma jätti hänelle kuitenkin poltteen ja johti lokaation muuttoon Los Angelesiin, josta matka jatkui myöhemmin Australiaan. Huolimatta TV-tunnarista saadusta Emmy-ehdokkuudesta ja lukemattomasta tuntimäärästä peli-, filmi ja TV-musiikkia, Shelley ei ole mikään tunnettu kasvo mikäli kysytään tavalliselta kaduntallaajalta. Koko peli- ja viihdeteollisuuden pirstaloituminen on estänyt samanlaisten "rokkistarojen" syntymisen, kuten esimerkiksi 80-luvulla oli Rob Hubbard.
Pelaaminen on kuitenkin etenkin poikien ajanvietteenä vienyt aikaa kaikesta muusta. Vanhat brändit Lego ja Star Wars ovat olleet helisemässä laskevien myyntien kanssa, kun muovi-osat ja niillä suoritettu leikki (miksei myöskin luova leikki) ovat vuosi vuodelta jääneet aineettoman sisällön, eli pelaamisen varjoon. Markettiketjujen kutistuvat leluosastot ja yhdysvaltalaisen lelutukkujätin konkurssi kertovat, kuinka paljon enemmän tuijotetaan mukana kulkevaa puhelinta, taikka taulutelevisio-konsoliyhdistelmää. Tekeekö luontoa tuhoavan muoviteollisuuden tuotteiden omistaminen lapsista viisaampia jää kysymysmerkiksi. Joka tapauksessa valmiiksi pureskellussa ja puristetussa muotissa pelaaminen ei voi olla vaikuttamatta.
Muutama pelinimike on yhdistellyt taitavasti pikkupoikien jäljellä olevaa viehtymystä "vapaaseen leikkiin" ja samalla pelin pelaamiseen. Aikuisten silmissä karkeilta (ja rehellisesti sanoen paluusta vuoden 1993 grafiikkaan) näyttävät pelit Minecraft ja Terraria ovat supersuosittuja poikalasten keskuudessa. Näistä jälkimmäinen perustuu kaksiulotteiseen grafiikkaan, 90-lukua muistuttaviin hahmoihin ja tavarankeräämis- ja yhdistämisviettiin, joka muistuttaa kovasti omia Nethack-hetkiä. Vaikka osa vanhemmista rajoittaa peliaikoja päivässä, tai jopa viikonlopuille, näiden pelien ääressä vietetään lukematon määrä intensiivisiä tunteja. Tämän keskittyneisyyden taustalla soi pelimusiikki, joka on oma taiteenlajinsa. Se pitää olla tunnistettava ja sitoa kuulijansa brändin pelihetkeen, mutta se ei saa olla liian... no sellainen, että taitojen karttuessa se käydään laittamassa valikosta joko 10% vahvuudelle, tai kokonaan pois.
Shelly aloitti Terrarian sävellystyön perinteiseen tyyliin, eli muutaman ruutukaappauskuvan myötä. Näistä hän lähti etsimään pelille äänimaisemaa, joka on yhdistelmä lyhyttä orkestraatiota, glitch-rytmejä, fm-syntikoita ja chiptune-soundeja. Eli tavallaan hyvin retro, mutta toisaalta musiikkia, teemoja ja niiden variaatioita on jokaisessa peliosassa minuuttimäärässä paljon. Terrarian musiikki onkin jonkinlaista muzakkia, joka muuttuu vaihdettaessa tavaratalon... anteeksi pelitapahtumien osastoa ja vuorokauden aikaa. Toisaalta äänimaisema on hyvin ambient-henkinen. Biitit eivät ole pääosassa, mikä tukee hyvin pelin itsensä vapaamuotoista kuljeskelua ja seikkailua. Pelin tunnuslausekin on "Dig, Fight, Explore, Build".
Artisti ei haastatteluissa paljasta, tai anna tarkkoja tietoja, millä on teoksensa tehnyt ja äänittänyt, mutta mainostaa kaikissa sähkökitaraansa. Loput on varmaankin tehty MacBookin ja musiikkisoftan yhdistelmällä, tosin Shelleyn musiikkifirman kotisivuilla (jotka ovat muuten erittäin 90-00-henkiset..) näytetään mielellään myös valokuvaa kookkaasta ja muodikkaasta modulaarisyntetisaattorista.
Terraria ylitti vuosi sitten toukokuussa 20 miljoonan myydyn pelin rajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti