maanantai 5. lokakuuta 2020

Matt Berry - Phantom Birds 2020

Levyhyllyssä aikaisemminkin pyörähtänyt Matt Berry on englantilainen suhteellisen suosittukin koomikko, jolla on pitkin 2010-lukua kulkenut koomikkouden rinnalla levytysura Soul Jazz Recordsin listoilla. Berryn (s. 1974) omakustanne-debyytti ilmestyi tosin jo vuonna 1995, seuraavakin kymmenen vuotta myöhemmin 2005 ja SJR uudelleenjulkaisi sen 10-luvun puolessavälissä.

Aikaisempi Levyhylly-bloggaus liittyi muistaakseni Wicker Man-elokuvan äänestöä ja kuvastoa mukailleeseen 'Kill The Wolf'-levyyn. Homma oli alkanut jo edellisellä 'Witchhazel'illä, jolta löytyi Toast of Londonin tunnariksi päätynyt koskettava 'Take My Hand'.

Berryn musiikki on tietyllä tapaa ehkä röyhkeästikin retroa: se kuulostaa oikeastaan jokaisella levyllä 70-luvulta, eikä tätä vähennä artistin viehtymys old-school analogisyniin. Periaatteessa mitään ei keksitä uusiksi, mutta mitäs sitä. Berryn baritoni kantaa, kappaleissa on tarpeeksi omaa, vaikka ne ovat tavallaan pastissin kuuloisia. Tarpeeksi koukkuja peittääkseen yksinkertaisuuden. 

Kuulostaa näyttelijän työltä?

Phantom Birds on yhdistelmä folkkia, soft rockkia ja ehkäpä tosiaan Nashville-soundia. Viimeistä alleviivaa muutamalla kappaleella hienosti soiva steel-kitara, jolla toki myös viihteelliset arvonsa musiikkimaailmassa. Tästä upea esimerkki löytyy levyn kappaleelta 'Take A Bow'. Tämän tyyppisissä levyissä on tapana vähän väsähtää loppua kohden, mutta Berry on ladannut sinne parhaimmat biisinsä.

Ei kommentteja: